Ajatuksia villasukissa

Tervehdys! Heti alkuun haluan kiittää edellisen päivityksen kommenteista, niitä lukiessa rankka päivä parani huomattavasti. Muutenkin suuret kiitokset kaikille kommentoijille, on mukava kuulla että blogista on iloa ja hyötyä muille. Tänne Tukholmaan on saapunut talvi kunnolla (kyllä, luit oikein. Olen joulun Ruotsissa). Lunta maassa ei ole paljoa, mutta onpahan kuitenkin. Pakkasta piisaa sen edestä kylläkin. Minunlaiselle talvifanaatikolle tämä on täyttä unelmaa! Aurinko on pilkottanut selkeältä taivaalta ja päiväkävelyjä on ollut mukava tehdä kauniissa talvimaisemassa. Tukholma on näyttänyt parhaan puolensa täällä oleville perheenjäsenilleni siis :) Joulu saapui pitkän odotuksen jälkeen. Korridor hiljeni kun ruotsalaiset lähtivät kotipaikkakunnillensa joulunviettoon. Hiljaisessa keittiössä tuoksui aattoiltana suomalaiselta joululta laatikoiden lämmitessä uunissa. Illalla pääsi availemaan pukin tuomia lahjoja ja ottamaan niitä heti käyttöön. Jouluaamuna kello soikin jo ennen kuko

Jaahas... Se olisi sitten loman paikka. Tai "loman" jos tarkkoja ollaan. Tammikuussa edessä on iso tentti, melkeinpä heti loman jälkeen. Tämän lisäksi edessä on uusintoja, sillä ihan kaikesta ei tullut päästyä läpi syksyllä. Uusintatentit ovat tulleet kyllä täällä opiskelun myötä tutuiksi. Ei sillä ettenkö oikeasti panostaisi ja opiskelisi, silti läpipääsy jää usein ihan pienestä kiinni. Liekö vika opiskelutekniikassa vai eikö istumalihaksia sittenkään ole tullut treenattua riittävästi? Toisaalta se että olen joutunut tekemään uusintoja on myös ollut hyväksi. Suomessa maailmani olisi kaatunut siihen että joudun uusintaan, jo pelkästään se että tentistä ei tullut parhainta mahdollista arvosanaa riitti tuottamaan harmaita hiuksia viikoksi. Eihän ne uusinnat kivoja ole, sillä kyllä sitä aikaa mielellään käyttäsi muuhunkin. Varsinkin kun niitä alkaa kasaantua vähitellen ja ne alkavat mennä päällekkäin. Erityisen pahalta uusinta tuntuu silloin, kun tietää osaavansa asian, mutt

Jee, joulukuu! Lapset (eikös yli kaksikymppinen mene vielä lapsesta?) saavat avata joka aamu suklaakalenterinsa ja laskea päiviä jouluun. Kotiin eksyy sahramin, kanelin, neilikan ja muiden joulumausteiden tuoksu samaa tahtia kuin stressitaso alkaa nousta vähitellen. Oma joulukuuni on alkanut iloisissa merkeissä. Olen saanut nauttia suomalaisesta jouluruoasta (myydään Hemköp Cityssä ja Hötorgetin Suomi-kaupassa), koristella kodin joulukuntoon perheeni perinteitä noudattaen (kirjaimellisesti...) ja nauttia ihanasta itsenäisyyspäivänjuhlasta jonka TSO järjesti. Kyseisiin juhliin tuotimme pienellä porukalla sketsin. Toivottavasti yleisöllä oli edes puoliksi niin hauskaa kuin meillä oli harjoituksissamme! Myös KI muistaa opiskelijoitaan näin joulunalusaikana. Kolme viikkoa ennen joulutaukoa saamme opetella ulkoa pitkän listan lihaksia, luita ja kaikkea muuta mukavaa. Itse asiassa niiden opettelu on mukavaa, nimet ovat kauniita joten ne painuvat suhteellisen helposti mieleen. Lisäksi dis

Hej! Texten finns också på finska (tidigare inlägg). Tyvärr detta text har inte så korrekt grammatik eller samma små nyanser med ord som finskspråkig inlägg, men jag hoppas att det funkar ändå :) Som du säkert har märkt, kära läsare, bloggen har varit tyst för en månad. Jag har inte varit i jordens kärna, eller begravad i skolböcker (men kanske borde ha varit ...), utan jag har varit inblandad i spexet. Under hela hösten har jag trasslat till mina kläder på onsdagar, mig själv och mina kamrater i färgen, när vi har byggt dekoren till Flix (tjejspex). I höst, temat var Leonardo DiCaprio och Titanic. Samtidigt   när jag   har byggt ett isberg eller letat efter perfekt Amorella färgen på hytten med andra finländare, så jag har njutat av sällskap av fina människor, fått tips för olika kurser, och lärt mig att livet blir enklare vid termin tre ... Så jag ångrar inte för ett ögonblick att jag blev gruppchef för dekorgruppen tillsammans med en annan person. Dekorgrupp är full a

Kuten varmaan olette huomanneetkin rakkaat lukijat, blogissa on vietetty kuukauden verran hiljaiseloa. En kuitenkaan ole kadonnut maapallon ytimeen tai hautautunut koulukirjojen alle (vaikka ehkä olisi pitänyt...) vaan olen ollut mukana valmistamassa upeaa spexiä. Koko syksyn ajan olen keskiviikkoisin sotkenut vaatteeni, itseni ja lähiympäristöni maalilla kun olemme lavasteporukan kanssa tehneet lavasteita syksyn Flixiin (tyttöspexi). Tänä syksynä teeman oli Leonardo DiCaprio ja Titanic. Samalla kun olen rakentanut jäävuorta tai etsinyt muiden suomalaisten kanssa juuri täydellistä Amorellan hytin väriä, niin olen saanut nauttia upeiden ihmisten seurasta, vinkkejä eri kursseja varten ja kuulla kuinka elämä helpottaa termin kolmosella... En siis kadu hetkeäkään, että suostuin ottamaan dekorryhmän vetovastuun yhdessä toisen henkilön kanssa. Dekorgrupp on täynnä upeita ihmisiä, jotka tekivät aivan uskomattoman upeaa työtä ennen esityksiä, niiden aikana ja vielä niiden jälkeenkin. Eri

Aivan tavallinen päivä. Harmaa lokakuinen keskiviikkoaamu, 29.10, lämpötila ehkä aavistuksen lämpimpämpi kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Ihmiset matkaavat sama ilme kasvoillaan töihin, täysin tietämättöminä siitä mitä pinnan alla muhii. Karolinskassa tänään ei todellakaan ole tavallinen päivä. Luentosalit ovat täynnä ihmisiä jotka eivät sinne yleensä vaivaudu. Tästä päivästä on puhuttu jo terminin alussa, Facebook on täyttynyt viime viikolla muistutuksista jotta kukaan ei unohtaisi merkitä kalenteriinsa tätä päivää. Luento tuntuu etenevän hyvin hitaasti, ilmassa tuntuu väreilevän jotain mystistä hermostuneisuutta. Kellon lähestyessä kahta ihmiset muuttuvat levottomaksi ja salissa istuminen tuntuu olevan täysin mahdotonta. Eikö luentotauko voisi jo alkaa? Hätäisimmät ovat poistuneet jo hyvissä ajoin salista varmistaakseen parhaan mahdollisen aseman kilpajuoksun alkaessa. Lopulta kellon ollessa kriittisesti 14.02 (kaksi arvokasta minuuttia mennyt hukkaan!!) luennoitsija il

Syksy alkaa saapua vähitellen myös Tukholmaan. Puiden lehdet ovat hiljalleen muuttaneet väriään ja pudonneet oksilta muodostaen kauniin värikkään maton kaduille. Lämpötila Tukholmassa on ollut mukava, mitä nyt luentosalissa on meinannut jäätyä (en ymmärrä kuinka se on mahdollista kun ulkona tarkenee hyvin). Tähän mukavaan leutoon syyssäähän tottuneena oli kieltämättä pienoinen järkytys kun astuin viime viikolla laivasta Turun satamaan ja lämpötila ei ollutkaan ihan sitä mihin olin tottunut. Bussissa matkalla kohti pääkaupunkiseutua istuin takki päällä ja sormikkaat sormissa ja tärisin kylmästä. Suomesta palatessani tuntui kuin  olisin saapunut jonnekkin Espanjaan tai muuhun lämpimään paikkaan. Ihan kiva juttu sinänsä, eipä tarvitse vielä kaivaa toppatakkia esiin. Katsoin eilen ensimmäisen jakson Bastuklubbenia (kuulin sarjasta vasta Suomessa ollessani) ja sain todeta että vanhassa mielisairaalassa asumisessa on puolensa (kiitos paksujen seinien ja loistavan äänieristyksen en häir

Noniin... Otsikko saa tämän päivityksen kuulostamaan ruoanlaittoblogin avaukselta tai jotain. Ei sillä että se olisi mikään huono asia, mutta minua kun ei tuolla keittössä kovin usein pääse näkemään.... Kuten jo viime keväänä kirjoitin, niin täällä ovat suosiossa matlådat. Näpäkkä keksintö muuten, mutta joka ilta ei vaan ehdi/jaksa/pysty/muista laittaa ruokaa myös seuraavalle päivälle. Niinpä aamuisin onkin aina silloin tällöin pienimuotoinen ongelma, mitä tänään syötäisiin? Yleensä ratkaisuksi on muodostunut Hemköpin ihana salaattitiski tai koulun kahvilan ruoka-annokset. Nämä vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole kaikista opiskelijabudjettimaisimpia, joten ei niihin liian usein haluaisi turvautua. Sitten keksin mielestäni hyvän ratkaisun. Ryhdyn laittamaan ruokaa isoja määriä kerralla! Siinä kun viiden litran nakkikeittoni porisee hellalla ja näkkileipä rapeutuu uunissa tunsin suurta onnistumisen tunnetta. Nyt, nyt minun ei tarvitse murehtia mitä syön koulussa pitkään aikaan. Aamulla

Noniin... Tästä alkaa tulla tapa että aloitan tekstini pahoittelemalla pitkää päivitystaukoa. Minä kun kesällä vannoin itselleni että syksyllä olen sitten ahkerampi blogini kanssa... Opinnot eivät ole estäneet blogin päivittämistä, eivät ollenkaan. Koulussa on tällä hetkellä suhteellisen kevyttä ja lyhyitä päiviä (tänäänkin koulua oli vain 8.30-10). Toki vapaa-ajalla tulee luettua ja tehtyä seminaaritehtäviä, että ei se pelkkää lomailuakaan ole... Se mikä vie suurimman osan vapaa-ajastani on, ironista kyllä, vapaa-aika. Viime aikoina on ollut paljon kaikkea Koituksen kanssa (muutimme nimeämme hiukan hämärien fb-kuvioiden vuoksi). On ollut spexiä (hehee... Lähes puolet lavastetiimistäni on suomenkielisiä), naapureiden kanssa illanviettoa ja viimeisimpänä (muttei vähäisimpänä) SMR:n syyskokous. Syyskokous oli kyllä aivan huikea! Koituslaiset vastasivat ruokien valmistamisesta ja pääsinpä laittamaan ruokaa 12:lle (tosin suurimman osan ajasta juoksentelin ympäri taloa etsien keittiöv

Niin se elokuukin hurahti ohi silmien. Ennen kuin huomasinkaan oli kesätyöt ohi, molemmat uusintatentit tehtynä (joista toinen kyllä menee uusintaan vielä tammikuussa) ja minä Norrtäljessä. Norrtälje? Eikös minun pitänyt asua ja opiskella Tukholmassa? Mikäs tämä tämmöinen on? Onnekseni tulin viime keväänä valituksi fadderiksi (tutoriksi) uusille lääkäriopiskelijoille, mikä tarkoitti että pääsin viettämään aivan ihanat viisi päivää Norrtäljessä. Kolme päivistä oli varsinaista kolloa uusien lääkisopiskelijoiden kanssa, kaksi ensimmäistä päivää oli ryhmäytymistä oman kollojengin kanssa. Kollossa huomasin rohkaistuneeni paljon. En olisi tänne tullessa uskonut että pystyn toimimaan fadderina ja vetämään ryhmätoimintaa ruotsiksi, saati solmimaan sosiaalisia kontakteja ilman isompia ongelmia! Aiemmin jo pelkkä suomeksi verkostoituminen sai kauhunväreet kulkemaan selkäpiitä pitkin ja hikikarpalot otsalle. Sanomattakin lienee selvää että fiilis oli kuin voittajalla kollon jälkeen. Tuttu

Kuten jo viime tekstissä lupailin, niin tässä tekstissä vastaan lukijoiden esittämiin kysymyksiin. SYKSYN HAKU: Syksyn haku aukeaa 15.9 ja sulkeutuu 15.10.  EU-kansalaisuus (vapauttaa hakumaksuista yms) pitää olla todistettuna 29.10 mennessä (kopio henkkareista silloin viimeistään perillä), todistukset perillä  viimeistään 2.12. Itse suosittelen kuitenkin laittamaan kaikki paperit postiin samalla kun tekee hakemuksen. Tulokset julkistetaan 10.12. Koulu alkaa tammikuun alussa, en löytänyt vielä KI:n tarkempia aikatauluja, mutta epäilisin että 12.1.2015 tai sillä samalla viikolla olisi ensimmäiset koulupäivät. Tänä syksynä antagning.se on tehnyt hyvän aikajanan helpottamaan aikataulujen muistamista: https://www.antagning.se/sv/Hur-du-anmaler-dig-och-haller-koll/Viktiga-datum/Antagning-till-Varterminen-2015/ KIRJOITTAJA, TUO MYSTINEN HENKILÖ Olen useamman kerran saanut tiedusteluja taustastani yms, niin päätin nyt esitellä itseni. Yleensähän esittelyt kirjoitetaan blogin al

Ääääärksslkjsgg... Vaikka kuinka tein itseni kanssa sopimuksen että pyrin päivittämään blogiani niin taas sitä on kaksi viikkoa vierähtänyt ilman päivitystä... Tukholmassa täytyy olla jokin musta aukko joka nielaisee ajan, niin kummasti se tuntuu katoavan. Tämä musta aukko kuitenkaan ei ole nielaissut minua, vaikka hiljaista kirjoitusrintamalla on ollutkin. Työt ovat pitäneet minut kiireisenä (niitä tosin enää 31,5 h tälle kesälle jäljellä), samoin biokemia. Olen monen monta kertaa tuskastellut kirjan ääressä ja tuntenut itseni äärettömän tyhmäksi. Voin lukea saman lauseen kerta toisensa jälkeen tajuamatta siitä oikeastaan yhtään mitään. Onnekseni tällä viikolla minua on auttanut eräs Stockholmstjejernoista. Hän on aivan mielettömän hyvä selittämään, ja kannustava opettaessaan. Vaikka De Novo -syntes takkuaakin kauheasti, niin saan kannustavaa tsemppiä että kyllä se siitä. Ahkeran lukupiireilyn jälkeen b-oxidationit kavereineen alkaa aueta ja sujua eikä tentistä läpi pääseminen enä

Kuluneen kahden kuukauden aikana vuorokausirytmini on muistuttanut lähinnä jonkin yöeläimen rytmiä. Illan saapuessa ja muiden mennessä nukkumaan niin minä olen virkeimmilläni ja ihailemassa auringonlaskua työpaikan ikkunoista. Naapureitani en ole tavannut kuin vain muutaman, sillä liikumme aivan eri aikoihin. Yöhoitajan työ on aivan mahtavaa, yöaikaan on helppo valvoa (paljon helpompi kuin herätä aamulla klo 4.30). Kuitenkin siinä on myös omat varjopuolensa. Sosiaalinen elämä on vaikeaa, kun perhe ja ystävät elävät eri rytmissä. Tenttiin lukeminen on hiukan hankalaa, kun päivällä pitää nukkua että yöllä jaksaa. Auringosta ei pääse nauttimaan. Kuitenkin työn positiiviset puolet vievät voiton. Saan pitkät vapaat joilla ehdin nähdä sukulaisiani, perhettä ja ystäviä. Vapaapäivinä saan nauttia auringosta (oli muuten ihana käydä Suomessa kun siellä on ihanat helteet ja aurinko helottaa täydeltä taivaalta). Biokemiaa yms ehtii lukea pendelissä matkalla töihin ja vapailla. Lisäksi yötyö an

Viime aikoina olen saanut tutustua ihan paikanpäällä ruotsalaisen terveydenhuollon historiaan. Ruotsin synkät salaisuudet ovat raottaneet verhoaan minulle ja aitopaikalta saan katsoa kuinka paikasta, josta porukka ennen ei hevillä päässyt pois, tehdään kalliita asumisoikeusasuntoja. Kulkiessani kotitalossani ja käydessäni pyykkituvalla voin nähdä paloja tästä osasta historiaa. Asun siis vanhasta mielisairaalasta tehdyissä asunnoissa (oma asuintaloni siis on tosin hallintorakennuksena toiminut). Ennen muuttoa tänne selvittelin valtavasti paikan historiaa ja katselin lukuisia täällä kuvattuja YouTube -videoita. Muutama paikkaa käsittelevä blogikin tuli tutuksi. Jossain vaiheessa selkäpiitä pitkin kulki kylmät väreet kuin luin millaista täällä pahimmillaan on ollut. Samalla sain myös selville täällä tehtyjä iloisia asioita. Eräässä dokumentissa paikan entiset asukkaat kertoivat elämästään ja pikkuhiljaa netistä löytyi myös muutakin kuin niitä aivan karmeimmasta päästä olevia tarinoita

Muuttaminen on verrattavissa tehokkaaseen salitreeniin. Ei se ole pelkästään niiden laatikkojen kantamisen vuoksi tehokasta liikuntaa, vaan se että kaikki tavarat pitää saada paikalleen, vaan kaikki huonekalutkin pitäisi saada kasaan (ja ennen sitä asunnolle). Tässä parin viikon aikana olen huomannut kuinka monimutkaisia palapelejä IKEA:n huonekalut ovat, niiden kokoaminen mukana tulevien ohjeiden mukaan on haastavaa ajanviettoa johon saa kulutettua tunteja. Okei, onhan siellä myös helposti kasattavia huonekaluja (LACK <3), mutta suurin osa toimii aivojumppana. Toinen asia mitä olen huomannut on että IKEAlla käynti nostattaa kuntoa. Huonekalulaatikkojen kantaminen kotiin julkisia liikennevälineitä käyttäen helteessä toimii minulle kuntosalin korvikkeena (ei sillä etteikö se tulisi tarpeeseen). Tajusin töissä käsivoimieni kasvaneen eräänä yönä, kun huomasin pystyväni tekemään asioita ihan eri tavalla kuin yleensä. Kieltämättä tuli mahtava fiilis. Heinäkuun alkuun toki on kuulun

Kauan sitten lupaamani vinkkilista on vihdoin valmis. Pahoittelut että jouduitte odottamaan sitä näin kauan, muutto ja työt vain veivät kaiken ajan. Kiitokset Stockholmstjejernoille avusta vinkkien suhteen! Tee Suomessa: 1. Hanki passi! Passi nopeuttaa Ruotsin ID-kortin ja sitä kautta pankkitilin yms saamista. Tokihan passin saa myös Tukholmasta Suomen suurlähetystöstä, mutta siellä sen hinta on kaksinkertainen Suomeen verrattuna. 2. Tee muuttoilmoitus sekä maistraatille että postille. 3. Hae KELA:lta opintotukea ja asumislisää sekä oikeutta suomalaiseen sosiaaliturvaan (jos muuttosi on väliaikainen olet oikeutettu siihen, opiskelujen vuoksi muuttaneena olen väliaikaisesti ulkomailla). Tämä kannattaa hoitaa ajoissa, sillä hakemuksien käsittely vie oman aikansa. Postita tarvittavat liitteet, esimerkiksi ilmoitus sisäänpääsystä (antagningsbesked). Myös jos aiot hakea opintolainaa, niin hae sitä. 4. Ala etsiä asuinpaikkaa jo nyt. Siis ihan heti. Oikeesti. Ole valmis tunnin matka

Muuttaminen... Tukholmaan muutto kävi helposti, sain pakattua tavarat puolessatoista päivässä ja ne mahtuivat kahteen matkalaukkuun ja putkikassiin. Nyt kun olen muuttamassa kaupungin sisällä niin tavaraa tuntuu olevan huomattavasti enemmän kuin tänne tullessa. Noiden edellä mainittujen kassien lisäksi tavaraa on neljässä 45l muovilaatikossa ja osa on edelleen pakkaamatta. Kuka kumma on näin paljon tavaraa soluttanut kämppääni? Enkä edes omista huonekaluja (yhden petauspatjan kyllä)... Tavaravuori tulee vielä kasvamaan ensi viikolla kun teen elämysmatkan Suur-Tukholman suomalaisimpaan kuntaan Huddingeen. Ikealta tulee mukaan huonekaluja ja keittiötilpehööriä. Tänään sieltä kotiin palatessani mietin kiitollisena sitä että tulen saamaan apua muutossa eikä tavaroita tarvitse muuttaa itsekseen. Selkäni ei ikinä kestäisi sitä (tai hermot). Tukholmassa tuntuu olevan muuttokausi. Tukholman suomalaisista kavereistani yli puolet muuttaa nyt kesä-heinäkuussa Tukholman sisällä. Toisilta on sa

Juhannuksena kuuluisi perinteisesti laittaa seitsemän (tai yhdeksän) kukkaa tyynyn alle, juosta alasti peltojen poikki ja tuijotella kaivoihin. Yö on yötön ja makkaraa saa grillata auringon paisteessa samalla kuin mökin puusauna on lämpeämässä ja hiukset ovat vielä märät uimareissun jäljiltä. Suomen sää oli aivan eri mieltä kanssani tästä. Vesisade ja pirtsakka raekuuro sopivat luonnon mielestä paljon paremmin keskikesän juhlaan kuin kaipaamani aurinko ja lämpö. Juhannustaiat jäivät myös väliin, eikä pahemmin tullut kaivoja katseltua, kaupungissa kun se ei oikein onnistu (tai saa syytteen sukupuolisiveellisyyden loukkaamisesta). Sen sijaan vietin juhannuksen töissä, aivan kuten viime vuonnakin. Töissä on oikeasti mukava olla juhannuksena. Rytmi on usein rauhallisempi, bussit melkein tyhjiä ja eipähän tarvitse miettiä säätäkään! Sateinen sää on saanut minut haikailemaan matkasta aurinkoon ja lämpöön. Espanjan aurinkoiset rannat ja lämpö kieltämättä alkavat houkuttaa, kun elohopean k

Heti alkuun haluan sanoa (oikeammin kirjoittaa) että en ole taikauskoinen. Juhannusyönä olen kyllä joskus laittanut kukkia tyynyni alle, mutta enpä pahemmin ole muuta tehnytkään (kaupunkialueella ei pahemmin kaivoja tai peltoja ole...). Tänään on kuuluisa perjantai 13. päivä, joka on yleensä minulle päivä muiden joukossa. Tilastojen mukaan silloin tapahtuu tavallista vähemmän onnettomuuksia tai jotain, muistan lukeneeni. Olen tänään lähdössä Saksaan kaverini kanssa moikkaamaan siellä vaihdossa olevaa ystäväämme. Aikaisemmin omasin jonkunlaisen lentopelon, mutta se vaihtui lentoinnostukseen muutama vuosi sitten. Ihan hyvä, sillä lentäminen tulee tutuksi kun asuu Tukholmassa ja haluaa mennä Suomeen, sillä usein lentäminen on halvempaa kuin laivalla matkustaminen (ellet ole menossa Turkuun). Olen aina lentänyt suorilla lentoilla, minun ei ole koskaan tarvinnut vaihtaa konetta. Nyt tänään kuitenkin olisi edessä koneen vaihto Kööpenhaminassa. On sanomattakin selvää että se hiukan mietit

Aah, mikä ihana vapaus! Koulu päättyi virallisesti ja nyt olen saanut nauttia ansaittua kesälomaani Suomessa (päättyy huomenna kun työt alkavat). Aurinko on paistanut täydeltä terältä ja lämpöä on riittänyt. On jännä nähdä kuinka nopeasti kaupunki muuttuu. Olen ollut poissa vain muutaman kuukauden pääkaupunkiseudulta ja jo nyt ne on kasanneet maailmanpyörän Skattalle! Samalla tavalla kotikulmani ovat muuttuneet kun kauppoja on rakennettu lisää. Ihmismieli tottuu nopeasti näihin muutoksiin, sen sain huomata kun muut eivät oikein ymmärtäneet päivittelyäni näistä (minulle) suurista muutoksista. Toisaalta samalla tavallahan minäkin olen nopeasti sopeutunut Tukholmaan (ja sen ruuhka-ajan kaaokseen). Huomenna alkavat työt tuovat myös mukanaan tenttilukemisen. Päätin jo toukokuussa, että aion lukea koko kesän tentteihini, jotta läpäisisin ne heti elokuussa. Tässä on toki kannustimena se pieni pelko, että jos en pääse niistä nyt läpi, niin tammikuussa 2015 alkaa olla kuumottavat paikat,

Kesäkuu... Suomessa koulut ovat siirtyneet kesälaitumille, Ruotsissa on vielä tämä viikko ahkeraa uurastusta ennen kuin niityt kutsuvat paistattelemaan päivää. Tänään on ollut ilo lukea Facebookista opiskelukaverieden päivityksiä. Niistä paistaa läpi helpotus siitä että ensimmäinen iso tentti on ohi eikä koulun ja kesäloman välissä ole kuin kolme luentoa ja yksi ryhmätyö. Itselleni ei kuitenkaan tuota helpotusta tullut, sillä en saanut osallistua kyseiseen tenttiin (biokemia ei ole vielä läpi). Outoa että murehtii ettei PÄÄSE tenttiin? Ehkäpä, mutta olenkin aina ollut ehkä hiukan pinko... Kesä tulee sujumaan hyvin samanlaisissa merkeissä kuin viime vuonna, tosin eri maassa ja eri työssä. Toivotaan että kesäyöt ovat valoisia, sillä kesällä vuorokausirytmini tulee kääntymään ylösalaisin kun olen yökkönä. Toivotaan että kesä tulee olemaan kuuma ja aurinkoinen, janoan jo nyt sitä kun pääsee rannalle ja uimaan. Toivotaan että kesä näkyy luonnossa, odotan sitä kun pääsen lukemaan tenttii

Huomaa että on loppukevät kun ei ole ehtinyt blogiakaan päivittää.... Kaikki aika on mennyt enemmän tai vähemmän koulutöihin ja netissä käymisestä on voinut vaan haaveilla. Edelliseen postaukseeni olin saanut vinkin Tohtori Krabolan haasteesta lääkisblogeille. Tarkoituksena on selvittää ihmisten motiiveja valita tämä ammatti. Kysymys ja vastausvaihtoehdot ovat seuraavanlaiset: (valita vo i 1-10 vaihtoehtoa) Miksi minusta tuli/tulee lääkäri? 1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita. 2) Koska olen Jumalasta seuraavana. 3) Tämä on kutsumusammatti. 4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä. 5) En keksinyt muutakaan. 6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään parannuskeinoja sairauksiin. 7) Äiti käski. 8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin. 9) Haluan Nobel-palkinnon.  10) Ammatti siinä kuin muutkin. Minun valintani ja perusteluni: 1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita+ 3)

Suomi ja Ruotsi. Naapurimaat joilla on paljon yhteistä historiaa takana ja paljon yhteistyötä nykyaikana. Maat, joiden valtionpäämiehillä on lämpimät välit. Perinteen mukaisesti Suomen Tasavallan presidentti tekee ensimmäisen valtiovierailunsa juuri Ruotsiin. Tällaisilla mailla luulisi olevan paljon yhteistä, jopa hyvin samankaltainen kulttuuri. Pääpiireteittäin suomalainen ja ruotsalainen kulttuuri muistuttavat toisiaan. Ne ovat ne läheiset serkukset siellä sukujuhlissa. Ne, jotka pitävät tiiviisti yhteyttä ja vaihtavat ideoita ja ajatuksiaan, mutta kuitenkin lisäävät niihen oman mausteensa. Perinteisestihän Suomea ja Ruotsia on verrattu veljeksiin. Ruotsi on se isoveli, joka hellästi katsoo vauhdikkaampaa pikkuveljeään Suomea. Vertauskuvalla on tosi pohja, sillä ruotsalaiset tuntuvat olevan kovin arkoja ja varovaisia. Siinä missä Suomessa puhutaan suoraan ja asioiden oikeilla nimillä, niin Ruotsissa diskuteerataan ja koitetaan kierrellä ja kaarrella. Ruotsissa ei missään tapaukse

Biokemia. Jotain mikä on tarpeellista lääkäreidenkin osata, jotain mitä opiskellaan kaikissa lääketieteellisissä yliopistoissa. Jotain joka tuntuu pelottavalta ja vaikealta, mutta uudemman vilkaisun jälkeen ei ole niin kauhistuttavaa. Vaikka se ei tuntuisikaan kauhistuttavalta, niin siinä on silti paljon ulkoa muistettavaa. Glykolyysi entsyymeineen tai sitruunahappokierron jokainen vaihe, substraatti ja entsyymi vaativat paljon istumalihastyötä että ne painuvat takaraivoon. Samalla kun toiset muistavat ulkoa koko metabolisen scheman niin toiset taistelevat saadakseen mieleensä kuinka OAA:sta saadaan puryvaatti (ööh... CoA oli siinä jotenkin osallisena...). Viimeviikkoinen dugga oli mielenkiintoinen. Kurssistamme noin 40% (allekirjoittanut mukaanlukien) ei päässyt läpi. 40% on iso määrä ihmisiä, mutta villien huhujen mukaan joku vuosi peräti 60% reputti. Onneksi uusintaan tarjotaan mahdollisuus pian (ensi viikolla) ja jos silloinkaan ei pääse läpi niin löytyy uusi uusinta. Tuntuu eh

Aurinko. Lämpö. Nivean aurinkorasvan tuoksu. Nurmikko. Siinä on muutamia asioita jotka ovat sisältyneet viimeaikaiseen arkeeni. Aurinko on paistanut ja lounastauoilla on saanut ottaa aurinkoa Karolinskan nurmikoilla. Samoin pitkillä taouilla luentojen välissä on saanut opiskella biokemiaa saaden samalla päivittäisen d-vitamiiniannoksensa ihon kautta. Kevät kuitenkin merkitsee myös valtavan työmäärän tuloa. Edessä on biokemian tentti ja siitä muutama viikko niin saamme kirjoittaakin koko terminin lopputenttiä. Jollain kierolla tavalla olen innoissani kyseisistä tenteistä. Tiedän, kuulostaa hyvin oudolta (varsinkin kun biokemia ei ole vielä riittävän hyvin hallussa), mutta toisaalta samalla kun tentteihin lukee niin voi miettiä että mitä sitä tässä puolessa vuodessa onkaan oppinut. Aika on vierähtänyt hyvin nopeasti, ei tunnu ollenkaan siltä että olisi kohta asunut neljä kuukautta täällä! Kieli alkaa olla vähitellen hallussa jo hieman paremmin (sanasto tosin on kiitos spexin ehkä hyv

Tässä on aika hurahtanut niin nopeasti viime extrasta, joten ajattelinpa laittaa sitten tälläisen matkailuvinkkejä sisältävän päivityksen. Kesä ja lomat (tai kesätyöt) lähestyvät ja alkaa olla aika suunnitella mitä sitä kesällä tekisikään. Tukholmanristeilyt ovat kuuluneet kiinteästi allekirjoittaneen kesäsuunnitelmiin, enkä varmasti ole ainoa jolle laivalle astuminen tarkoittaa mukavaa kesäpäivää Tukholmassa. Nyt kun kyseinen kaupunki on kotikaupunkini, niin ajattelinpa jakaa muutamia vinkkejä, joita ei matkaoppaista pahemmin löydy. Siispä, Tukholma turistikatujen ulkopuolelta, olkaa hyvä: 1. Ostokset , tuo jokaisen Tukholmanreissun kohokohta. Suurin osa suunnistaa Drottningsgatanille, mutta jos haluaa välttää ruuhkat ja nähdä samalla toisenlaista Tukholmaa, niin suosittelen suuntaamaan kauppakeskus SKHLM:ään Skärholmenille. Kauppakeskuksesta löytyvät ruotsalaisen muodin kulmakivet: Gina Tricot, Cubus, H&M ja Bik Bok mutta myös monia muita kiintoisia kauppoja. Lisäksi metroas