Ajatuksia villasukissa

Tämän viikon teemana on siivoaminen. Olen saanut nauttia tästä ihmeellisestä asiasta oikein olan takaa (juuri äsken sain kotoluolanikin kiiltäväksi). Toisille varma kevään merkki on se kun ei tarvitse enää pitää toppatakkia, minä kuulen kevään kannuksien äänet kun huomaan innostuvani siivoamisesta. Oli se sitten kaappien siivoaminen, ikkunoiden peseminen tai yleissiivous. Koti-Suomessa en kyllä innostunut siivoamisesta. Olen useammankin kerran kotona käynyt tiukkasävyiset neuvottelut  siitä että onko tänään siivouspäivä vai ei. Olen varma että kotona ollaan ylpeitä kun selviää minun uusi siivousintoni (jota edes MF:n saunatilojen luuttuaminen ei saanut sammumaan). MF:n Bastufixardag ja minun jalat Siivoamisen lisäksi olen tehnyt myös jotain muuta ennenkuulumatonta. Olen liikkunut tässä viikon aikana varmasti yhtä paljon kuin koko viime vuonna yhteensä... Liikuntamahdollisuuksia on auliisti tarjonneet niin SL kuin naapurinikin. Viime lauantai oli oikea teholiikuntapäivä, sain

Otsikon keksiminen on näiden tekstien laatimisen vaikein osuus. Ihan näin ohimennen huomautan. Siltä varalta että joku ihmettelee otsikon kummallisuutta. Mielikuvitukseni on tällä hetkellä Balilla. Otti äkkilähdön sinne, halvalla kun sai. Paluulennosta ei tietoa, majoitus kun on niin halpaa niin ilmoitti lomailevansa siellä tovin. Etsivänsä itseään. Nyt kun ilmoitusluonteiset asiat on saatu pois päiväjärjestyksestä niin päästään itse asiaan. Kuluneen viikon aikana on tullut suoritettua paljon itsetutkiskelua. Kuka oikein olen, mistä oikein tulen ja minne olen menossa. Monta kertaa on tullut mietittyä että mitä sitä oikein nyt on tekemässä (kiitos Vreten ja Märsta tästä upeasta mahdollisuudesta eräänä sateisena perjantaiaamuna!). Itsetutkiskelu ei ole ollut mitään maailman syvällisintä, enkä kärsi mistään eksistentiaalikriisistä. Olen vain nauttinut elämästä täysillä (ja jäätelöstä). Siinä sivussa tajusin kuinka paljon elämäni on muuttunut vuodessa. Kuinka paljon olen saanut uusia i

Ruotsista kuulee puhuttavan kaikenlaista laidasta laitaan. Suomalaisilla on oma tuttu ja turvallinen asenne Ruotsia ja siellä asuvia hannuhanhia kohtaan. Tämän veljellisen suhtautumistavan huipentumana toimii aina jääkiekon MM-kisat ja finaalipeli. Jokainen on varmasti joskus kuullut luvut 6-1, 5-6 jne... Tässä viimeisen reilun vuoden aikana olen päässyt kurkistamaan tuon lännen ihmemaan mystisen taikaverhon toiselle puolelle. Ei täällä kaikki mene kuin Strömsössä, kaikki eivät aja luksusautolla, diskuteeraa sydämensä kyllyydestä ja ylipäätän elä sitä unelmaa. Suomi ja Ruotsi ovat hyvin samankaltaisia, kuten jo viime keväänä kirjoitin. Molemmat maat ovat eksoottisia Pohjolan jääkaappeja, joiden kansalaisilta on turha odottaa laajaa keskustelua. Tai näin ainakin joku joka tulee jostain kaukaisesta maasta voisi kuvailla. Suomalaisittain ajateltuna ruotsalaiset eivät ole tuppisuuta nähneetkään, ei ainakaan ellei itänaapurissaan ole vierailleet. Mitä sitä suotta puhumaan lämpimikseen