Ajatuksia villasukissa

Olen asunut koko ikäni isossa kaupungissa. Kesät ovat sujuneet sutjakasti kulkien kaupungin puistoissa, uimarannoilla tai ihan vaan kotiparvekkeella riippumatossa lukien. Tukholmaan muuttaessani jouduin luopumaan tästä kesäkeitaastani, rakkaasta parvekkeesta. Tukholmassa olen joutunut keksimään vaihtoehtoisia virikkeitä. Lähistön uimapaikat on tullut tarkistettua ja pyöräkin on saanut runsain mitoin liikuntaa. Ilokseni ja onnekseni myös koulu muistaa kesällä ja saan lukea kahteen uusintatenttiin koko kesän. Jippii kuinka mukavaa! (NOT) Niin, nuo uusintatentit. Kuten aiemmista päivityksistäni on voinut päätellä, olen ottanut aika raskaasti sen etten vieläkään päässyt läpi. Mahtavien ystävieni tuella kuitenkin olen päässyt hilautumaan vähitellen positiivisemmalle tuulelle. En tiedä mitä, mutta jotakin olen elämässäni tehnyt oikein kun ympärilläni on näin ihania ihmisiä! Esimerkkinä mainittakoon että olen saanut oppitunteja histologiassa, olen saanut tukea ja kannustusta sekä kaksi ih

Olen ollut aina perfektionisti. Todistuksessani on ollut pitkä rivi kymppejä ja muutama ysi. Ala-asteella puhuin itseni tukiopetukseen kun sain matematiikan kokeesta kahdeksan miinuksen. Yläasteella murjotin kaksi viikkoa kun satuin saamaan saman viikon aikana kaksi alle ysin koetulosta. Lukion valitsin korkean sisäänpääsykeskiarvon perusteella. Tai siis tuo keskiarvorajan korkeus oli yksi tekijä, lukion yhteishenki ja hyvä maine vaikuttivat valintaan myös. Koska kunnianhimoni ajoi minua eteenpäin, päädyin kirjoittamaan kahdeksan ainetta neljän sijaan. En ehkä kirjoittanut kaikkia aineita korkeimmin arvosanoin, mutta keskiarvoni oli reilusti yli ysin ja suurin osa kirjoituksista tuli takaisin M:nä, E:nä ja L:nä. Joukkoon toki mahtui fysiikan B. En päässyt sisälle lääketieteelliseen Suomessa, mutta aloitin opinnot sairaanhoitajaksi. Tein töitä, luin pääsykokeisiin, opiskelin. Sain tenteistä korkeimpia arvosanoja (en toki kaikista). Hoin itselleni kuinka en ole perfektionisti, sillä

Kuten useimmat varmaan ovat arvanneetkin, on toukokuu ollut hyvin kiireinen kuukausi minulle. Tekstiä tänne ehdin kirjoittaa vain kerran. Samaan aikaan kun muut treenasivat Tukholman maratonia varten, minä treenasin omaa tenttimaratoniani varten. Päivät täyttyivät kevyistä solubiologian verryttelyistä jotka johtivat kohti muutamaa astetta rankempaa biokemiaa. Tähän lisäsin toki myös histologiaa, anatomiaa sekä fysiologiaa saadakseni hieman vaihtelua ja kokonaisvaltaisemman kuvan maratonini reitistä. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla astuin sekä maanantaina että torstaina tenttisaliin kirjoittaakseni megaisot tentit. Nyt kun tuo suoritus on jo jäänyt taakse, osana on vain odotella tuloksia. Toivon todella ensimmäisen tentin menneen läpi, sitä en kesällä jaksaisi lukea. Jälkimmäinen tentti tuskin menee läpi, sillä siihen ehdin lukea aivan liian vähän. Onneksi aihe on mielenkiintoinen joten sen elokuiseen uusintaan luen mielelläni. Useimmat juhlistaisivat loman alkamista jollain mukaval