Ajatuksia villasukissa

Tästä tekstistä on olemassa myös suomenkielinen versio. Jos et halua lukea tätä ruotsiksi, niin ohjaan sinua siirtymään suomenkieliseen versioon. Oj, vilket fin vecka jag har fått. Jag har varit lika mycket på Alias Teatern som hemma och fått panik varje kväll kl 18.20. Njutit av de underbara föreställningar vad Corpus Karrolina har gjort. Som ni kanske gissar, är spexveckan över nu. När man har haft sånt vecka som denna får man vara glad. Just nu är jag väldigt tacksam över att jag och mitt co-dekorchef har haft sån himla bra dekorgruppen. De får vara stolta över sig själva. Jag mår vara trött, men denna trötthet är märke av att jag har gett allt av mig. Och för det är jag lycklig för. Veckan gick bättre än bra. För det första gång fick jag se alla föreställningar (jo, dekoren var tvungen att sitta i publiken) och vågade ropa flera omstarter. Förlåt kära ensemblen för alla finska omstarter vad ni fick, men hej ni klarade dom jättebra J ! Men allt har sitt negativ

Denna inlägget finns också på svenska. Alltså om du vill/kan ej läsa detta på finska, hänvisar jag dig till den svenska versionen :) Upea mutta rankka viikko takana. Teatterilla tuli oleskeltua melkein enemmän kuin kotona ja päivät täyttyivät paniikinsekaisesta lavastamisesta, hysteriasta sekä upeaakin upeammasta esityksestä. Kuten arvata saattaa, niin spexiviikko on kunnialla takana. Kun on viikon verran viettänyt illat vaihtamassa lavasteita ja delegoimassa työtehtäviä lavastetiimille yhdessä työparini kanssa, niin sitä voi hyvällä omatunnolla sanoa olevansa väsynyt. Onnellinen ja väsynyt. Ylpeä siitä työstä mitä lavastetiimi on tehnyt. Ylpeä siitä mitä koko spexiporukka on saanut aikaan. Ylpeä siitä että on saanut olla mukana tekemässä tätä projektia. Tuntea väsymystä, joka on merkki siitä että on antanut kaikkensa. Viikko sujui enemmän kuin hyvin, pääsin näkemään kerrankin jokaikisen esityksen (jes, lavan taakse ei mahtunut niin lavastetiimi joutui  istumaan yleisössä) ja huu

Ei, en aio kommentoida tässä päivityksessäni eduskuntavaaleja suuntaan tai toiseen. Olen blogiani perustaessa päättänyt että tämä on täysin politiikasta vapaa alue. Enkä myöskään aio kommentoida Ruotsin hovia tai tulevia häitäkään. Sen sijaan sukellan syvälle historiaan ja Ranskan vallankumoukseen. Takana on ollut monia hyvin lyhyeksi jääneitä yöunia. En suinkaan ole kärsinyt unettomuudesta, vaan ylitsepursuavasta TEE-listastani... Listalle on mahtunut muutama työvuoro vanhainkodissa, introgasquen jatkot, hyviä hetkiä ystävien parissa, GOT... Myöskin semmoinen pieni kohta kuin spexi ja lavasteet on päässyt listalleni. Viime viikonloppu meni rakentaen lavasteita spexiin. Tämäkin olisin toki voinut tehdä aiemmin, mutta jotenkin vain dekormötejen päälle sijoittui muita kiireellisiä asioita tai muita spexin tapaamisia. Ja jotenkin sitä vain tuntui että kyllähän ensi viikollakin ehtii... (kuuluisat viimeiset sanat). Onneksi auttavia käsipareja ilmestyi kuin vettä Saharasta ja lavasteet

Kevät. Kirjoitin sen saapuneen Tukholmaan. Taisin iloita aivan liian aikaisin, sillä tässä välissä on ehtinyt pyryttää lunta useammankin kerran. Katkeraa? Ehkä, varsinkin kun samaan aikaan Uppsalassa on +13 ja aurinkoista... Se siitä kylmästä kaupungista. Pääsiäisen kunniaksi olen lomailemassa Suomessa. Tai sen lomailun suhteen on niin ja näin, kun oven takana koputtelee stationsexamination. Kaiken pääsiäisjuhlinnan ja sukuloinnin ohella saan tutustua kudoksiin ja ihmisen rakenteisiin olan takaa. Tabletilleni olen ladannut useamman anatomian sovelluksen kaikkien kirjojeni kaveriksi... Onneksi aihe on mieluisa, vaikkakaan ei ehkä mikään helpoin (eikun hetkinen, onpas. Biokemia on vaikeaa). Ajoin tänään pyörällä ensimmäistä kertaa yli vuoteen (en tunnusta muistavani ajaneeni viime kesänä). Aluksi hieman hirvitti sillä pelkäsin taidon unohtuneen (kyllä, ihminen voi unohtaa vuodessa vaikka mitä). Reippaan lenkin jälkeen kuitenkin oli voittajafiilis, sillä muistin miksi rakastankaan pyö