Ajatuksia villasukissa

Jaa-a.... Viimeksi kun kirjoittelin tänne niin olin vakuuttunut että pakkolomaa (aka uppehållia) ei tulisi missään nimessä. Muutin mieleni tentissä, sillä joku oli vaihtanut kysymykset hepreaksi. Aiemmin selkeä tentti avoimin kysymyksin oli nyt lähestulkoon pelkkää monivalintaa, mikä ei ole minun vahvimpia osaamisalueitani (keskittymiskyky ei riitä miettimään kahden sanan sävyeroja...). Pakkolomaahan sieltä tuli, tulokset saapuivat ihanasti 20 minuuttia ennen lääkisristeilyn alkua. En oikein tiedä mitä ajatella tästä kaikesta. Eihän lomauttaminen ollut mitenkään todennäköinen ajatus, saati toivottu. Uppehåll tuo mukanaan ison läjän ikäviä asioita jotka pitää hoitaa ja selvittää, isoimmat näistä ovat ehdottomasti uhka asunnon menettämisestä ja ilman tukia eläminen.  Kaksi vuotta Tukholmassa on ollut kova koulu. Kiltistä sinisilmäisestä tytöstä on koulittu esiin ankeriastakin liukkaampi selviytyjä, jolla on päässään jatkuvasti uusia suunnitelmia siltä varalta että kulman takaa tul

Luku kaksi on hiippaillut salaa elämääni. Minne menenkin niin kakkonen on parinani. Siinä on tämän tekstin ydinsanoma. Muu osa tekstistä tulee olemaan ylitsevuotavaa kiitollisuushehkutusta, eli jos koet että se ei ole mielenterveydellesi hyväksi, niin suosittelen skippaamaan loput tästä päivityksestä. En korvaa terapioita, jotka ovat tarpeellisia yltiöpositiivisuuden jälkeen. Rauhaa ja rakkautta O:) Tänään tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä että laskeuduin kanelipullavaltakuntaan pysyvästi. Luen toista kertaa DFM kakkosen tenttiin ja kahden päivän päästä on molemmat tentit takana sekä edessä kahden päivän loma, ennen kuin DSM2 alkaa. Tenttituloksia saan jännittää kaksi viikkoa. Niin, ja pian pääsen toista kertaa kaikkien lääkiksien superristeilylle (taggatagga!!!). Kaksi vuotta Ruotsissa on sujunut nopeasti. Olen kokenut ja oppinut valtavasti, ja tiedän että elämäm_oppi_koulu ei ole vielä läheskään ohi, hädintuskin edes alussa! Olen saanut olla mukana kahdessa eri spexiyhd