Ajatuksia villasukissa

Suomi ja Ruotsi. Naapurimaat joilla on paljon yhteistä historiaa takana ja paljon yhteistyötä nykyaikana. Maat, joiden valtionpäämiehillä on lämpimät välit. Perinteen mukaisesti Suomen Tasavallan presidentti tekee ensimmäisen valtiovierailunsa juuri Ruotsiin. Tällaisilla mailla luulisi olevan paljon yhteistä, jopa hyvin samankaltainen kulttuuri. Pääpiireteittäin suomalainen ja ruotsalainen kulttuuri muistuttavat toisiaan. Ne ovat ne läheiset serkukset siellä sukujuhlissa. Ne, jotka pitävät tiiviisti yhteyttä ja vaihtavat ideoita ja ajatuksiaan, mutta kuitenkin lisäävät niihen oman mausteensa. Perinteisestihän Suomea ja Ruotsia on verrattu veljeksiin. Ruotsi on se isoveli, joka hellästi katsoo vauhdikkaampaa pikkuveljeään Suomea. Vertauskuvalla on tosi pohja, sillä ruotsalaiset tuntuvat olevan kovin arkoja ja varovaisia. Siinä missä Suomessa puhutaan suoraan ja asioiden oikeilla nimillä, niin Ruotsissa diskuteerataan ja koitetaan kierrellä ja kaarrella. Ruotsissa ei missään tapaukse

Biokemia. Jotain mikä on tarpeellista lääkäreidenkin osata, jotain mitä opiskellaan kaikissa lääketieteellisissä yliopistoissa. Jotain joka tuntuu pelottavalta ja vaikealta, mutta uudemman vilkaisun jälkeen ei ole niin kauhistuttavaa. Vaikka se ei tuntuisikaan kauhistuttavalta, niin siinä on silti paljon ulkoa muistettavaa. Glykolyysi entsyymeineen tai sitruunahappokierron jokainen vaihe, substraatti ja entsyymi vaativat paljon istumalihastyötä että ne painuvat takaraivoon. Samalla kun toiset muistavat ulkoa koko metabolisen scheman niin toiset taistelevat saadakseen mieleensä kuinka OAA:sta saadaan puryvaatti (ööh... CoA oli siinä jotenkin osallisena...). Viimeviikkoinen dugga oli mielenkiintoinen. Kurssistamme noin 40% (allekirjoittanut mukaanlukien) ei päässyt läpi. 40% on iso määrä ihmisiä, mutta villien huhujen mukaan joku vuosi peräti 60% reputti. Onneksi uusintaan tarjotaan mahdollisuus pian (ensi viikolla) ja jos silloinkaan ei pääse läpi niin löytyy uusi uusinta. Tuntuu eh

Aurinko. Lämpö. Nivean aurinkorasvan tuoksu. Nurmikko. Siinä on muutamia asioita jotka ovat sisältyneet viimeaikaiseen arkeeni. Aurinko on paistanut ja lounastauoilla on saanut ottaa aurinkoa Karolinskan nurmikoilla. Samoin pitkillä taouilla luentojen välissä on saanut opiskella biokemiaa saaden samalla päivittäisen d-vitamiiniannoksensa ihon kautta. Kevät kuitenkin merkitsee myös valtavan työmäärän tuloa. Edessä on biokemian tentti ja siitä muutama viikko niin saamme kirjoittaakin koko terminin lopputenttiä. Jollain kierolla tavalla olen innoissani kyseisistä tenteistä. Tiedän, kuulostaa hyvin oudolta (varsinkin kun biokemia ei ole vielä riittävän hyvin hallussa), mutta toisaalta samalla kun tentteihin lukee niin voi miettiä että mitä sitä tässä puolessa vuodessa onkaan oppinut. Aika on vierähtänyt hyvin nopeasti, ei tunnu ollenkaan siltä että olisi kohta asunut neljä kuukautta täällä! Kieli alkaa olla vähitellen hallussa jo hieman paremmin (sanasto tosin on kiitos spexin ehkä hyv