Ajatuksia villasukissa

Tänään 4.10 vietetään korvapuustipäivää, kanelbullens dagia. Lounaalla luokkalaiseni herkuttelivat Pressbyrånista ostetuilla pullilla ja olipa joillakin osastoilla tarjolla kyseistä herkkua! Kanelipulla ja kahvi on kombinaatio joka tiivistää ruotsalaisen kulttuurin olemuksen. Se on tuttua ja turvallista eikä loukkaa ketään. Tosin läkarstudent.se kertoi jonkun saaneen anafylaktisen reaktion joten arvioni lienee olevan väärässä... Itsekin sorruin (tai assimiloiduin) ja kotimatkalla pistelin poskeen kunnon pullan. Harkitsin hetken myös korvapuustijäätelön ostamista, mutta se jäi kauppaan tällä kertaa (johtunee siitä että söin purkillisen sitä viime perjantaina). Ensimmäisen klinikkablokin loppu alkaa häämöttää ja tentti kurkistelee edessä. En oikein tiedä miten tähän tenttiin tulisi lukea, koska kaikki luennoilla käyty on tullut vastaan käytännössä tavalla tai toisella. Vanhat tentitkin olen tehnyt jo aikoja sitten. Kurssilaiseni vinkkasi Hypocampuksesta jo viime keväänä, mutta en

Heipati hej! Viime päivityksestä on kulunut kauemmin kuin edellisestä uusintatentistä joten blogiakin lienee syytä päivittää :) Kesän jälkeen on tapahtunut paljon. Enää minulla ei ole yhtään tenttiä rästissä, vaan olen virallisesti suorittanut prekliinisen vaiheen hyväksytysti. Kyllä, tuntuu älyttömän hyvältä! Kliinisen vaiheen opinnot alkoivat elokuun lopussa. Olen edelleen Danderydissä, ja oma pikkuluokkani on mukava. Tai siis joukkoon oli helppo päästä, eikä ketään jätetä yksin. Kurssimatkamme perusteella voin todeta että myös kurssijohto on oikein mukavaa. Kliinisessä vaiheessa terminien rakenne muuttuu. Tällä hetkellä meillä on kolme viikkoa teoriaa jota seuraa kolme viikkoa harjoittelua osastoilla ja tentti. Tentin jälkeen pyörä pyörähtää uudelleen. Joulukuussa edessä on VetU-kurssi, jota ei taida odottaa kukaan. Kamala kurssi, hyi. Ensimmäiset kolme viikkoa luimme akuuttilääketiedettä ja sydänsairauksia. Luennot ovat olleet paljon kivempia kuin aiemmin, sillä nyt on jota