Klinkka alkoi, miltä tuntuu?
Heipati hej! Viime päivityksestä on kulunut kauemmin kuin edellisestä uusintatentistä joten blogiakin lienee syytä päivittää :)
Kesän jälkeen on tapahtunut paljon. Enää minulla ei ole yhtään tenttiä rästissä, vaan olen virallisesti suorittanut prekliinisen vaiheen hyväksytysti. Kyllä, tuntuu älyttömän hyvältä!
Kliinisen vaiheen opinnot alkoivat elokuun lopussa. Olen edelleen Danderydissä, ja oma pikkuluokkani on mukava. Tai siis joukkoon oli helppo päästä, eikä ketään jätetä yksin. Kurssimatkamme perusteella voin todeta että myös kurssijohto on oikein mukavaa.
Kliinisessä vaiheessa terminien rakenne muuttuu. Tällä hetkellä meillä on kolme viikkoa teoriaa jota seuraa kolme viikkoa harjoittelua osastoilla ja tentti. Tentin jälkeen pyörä pyörähtää uudelleen. Joulukuussa edessä on VetU-kurssi, jota ei taida odottaa kukaan. Kamala kurssi, hyi.
Ensimmäiset kolme viikkoa luimme akuuttilääketiedettä ja sydänsairauksia. Luennot ovat olleet paljon kivempia kuin aiemmin, sillä nyt on jotain mihin tarttua. Tosin ilmanvaihto ei toimi ja suljetussa tilassa opiskelijoiden GCS alkaa laskea iltapäivää kohden hälyyttävästi. Niin ja päivystyksiä tekevät lääkärit juoksevat diaesityksien läpi niin ettei ehdi tehdä muistiinpanoja. Eikä kaikki luennoitsijat aina edes muista tulla paikalle. Mutta muuten hyviä luentoja.
Ensimmäinen harjoitteluviikkoni oli päivystyksen sydänpuolella. Todella opettavainen ja kokemusrikas viikko. Lääkärit ohjasivat mielellään ja sain paljon vastauksia lukuisiin kysymyksiini. Toisella viikolla minun piti olla geriatrialla, mutta tutustuinkin terveydenhuoltoon potilaan näkökulmasta ja vietin suurimman osan viikosta sairaalassa. Joten tuon viikon joudun tekemään joskus toiste. Harmi, sillä geriatria oikeasti kiinnostaa (psykiatrian lisäksi).
Huomenna alkaa kolmas harjoitteluviikko, tällä kertaa endokrinologian osastolla. Hiukan jännittää mennä sinne aamulla, sillä en ole ehtinyt kerrata endokrinologisia sairauksia tai niiden hoitoa viikonlopun aikana. Luotan kuitenkin siihen että siellä on aikaa lukea ja oppia samalla kun seuraa lääkäriä. Kyseessä ei ole akuuttihoidon osasto kuitenkaan.
Reilun viikon päästä on ensimmäinen sisätautien tentti. Siihen olen aloittanut lukemaan jo sairaalassa ollessani, joten sen suhteen on varma olo. Toisaalta koskaan ei voi tietää millaisia kysymyksiä tulee ja mikä on oma vire. Jos aivot ovat muualla kuin tenttisalissa niin ei mistään tule mitään.
Tämänhetkisten opintojen lisäksi mielessä pyörii tuleva examensarbete, joka minulla on ajankohtainen keväällä 2019. Olen haaveillut sen tekemisestä ulkomailla, esimerkiksi Budapestissä tai Baltimoressa. Totta kai näihin liittyy paljon muttia, ehkiä ja mikseitä, mutta joskus on vain uskallettava hypätä ja katsoa minne päätyy. Kunhan ensin varmistaa että on sopiva paikka sille hyppäämiselle.
Tsemppiä lokakuuhun <3!
Kesän jälkeen on tapahtunut paljon. Enää minulla ei ole yhtään tenttiä rästissä, vaan olen virallisesti suorittanut prekliinisen vaiheen hyväksytysti. Kyllä, tuntuu älyttömän hyvältä!
Kliinisen vaiheen opinnot alkoivat elokuun lopussa. Olen edelleen Danderydissä, ja oma pikkuluokkani on mukava. Tai siis joukkoon oli helppo päästä, eikä ketään jätetä yksin. Kurssimatkamme perusteella voin todeta että myös kurssijohto on oikein mukavaa.
Kliinisessä vaiheessa terminien rakenne muuttuu. Tällä hetkellä meillä on kolme viikkoa teoriaa jota seuraa kolme viikkoa harjoittelua osastoilla ja tentti. Tentin jälkeen pyörä pyörähtää uudelleen. Joulukuussa edessä on VetU-kurssi, jota ei taida odottaa kukaan. Kamala kurssi, hyi.
Ensimmäiset kolme viikkoa luimme akuuttilääketiedettä ja sydänsairauksia. Luennot ovat olleet paljon kivempia kuin aiemmin, sillä nyt on jotain mihin tarttua. Tosin ilmanvaihto ei toimi ja suljetussa tilassa opiskelijoiden GCS alkaa laskea iltapäivää kohden hälyyttävästi. Niin ja päivystyksiä tekevät lääkärit juoksevat diaesityksien läpi niin ettei ehdi tehdä muistiinpanoja. Eikä kaikki luennoitsijat aina edes muista tulla paikalle. Mutta muuten hyviä luentoja.
Ensimmäinen harjoitteluviikkoni oli päivystyksen sydänpuolella. Todella opettavainen ja kokemusrikas viikko. Lääkärit ohjasivat mielellään ja sain paljon vastauksia lukuisiin kysymyksiini. Toisella viikolla minun piti olla geriatrialla, mutta tutustuinkin terveydenhuoltoon potilaan näkökulmasta ja vietin suurimman osan viikosta sairaalassa. Joten tuon viikon joudun tekemään joskus toiste. Harmi, sillä geriatria oikeasti kiinnostaa (psykiatrian lisäksi).
Huomenna alkaa kolmas harjoitteluviikko, tällä kertaa endokrinologian osastolla. Hiukan jännittää mennä sinne aamulla, sillä en ole ehtinyt kerrata endokrinologisia sairauksia tai niiden hoitoa viikonlopun aikana. Luotan kuitenkin siihen että siellä on aikaa lukea ja oppia samalla kun seuraa lääkäriä. Kyseessä ei ole akuuttihoidon osasto kuitenkaan.
Reilun viikon päästä on ensimmäinen sisätautien tentti. Siihen olen aloittanut lukemaan jo sairaalassa ollessani, joten sen suhteen on varma olo. Toisaalta koskaan ei voi tietää millaisia kysymyksiä tulee ja mikä on oma vire. Jos aivot ovat muualla kuin tenttisalissa niin ei mistään tule mitään.
Tämänhetkisten opintojen lisäksi mielessä pyörii tuleva examensarbete, joka minulla on ajankohtainen keväällä 2019. Olen haaveillut sen tekemisestä ulkomailla, esimerkiksi Budapestissä tai Baltimoressa. Totta kai näihin liittyy paljon muttia, ehkiä ja mikseitä, mutta joskus on vain uskallettava hypätä ja katsoa minne päätyy. Kunhan ensin varmistaa että on sopiva paikka sille hyppäämiselle.
Tsemppiä lokakuuhun <3!
Tsemppiä myös
VastaaPoistaKiitos!
Poista