Maalissa ollaan :)

 Tämä blogi on ollut kovin hiljainen viime vuosina, suurimpana syynä se että olen ollut aktiivisempi toisen blogin kanssa ja opiskelu sekä elämä ylipäätään on vienyt ajan kirjoittamiselta. Ja kun tulee riittävä tauko niin kynnys jatkaa on entistä korkeampi.

Tänään kuitenkin kirjoitan sillä olen valmistunut perjantaina lääkäriksi ja näin ollen saavuttanut sen akateemisen tavoitteen mikä minulla oli tänne muuttaessa. Voisin analysoida matkaa ja kuinka siinä on ollut eri käänteitä mutta sairastumiseni 2015/2016 jälkeen tie on välillä ollut niin pomppuisaa että yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Sen sijaan ajattelin listata asioita mitkä minut maaliin lopulta toivat.

- Ystävät ja heidän uskomattoman ihana tuki. Sairastuttuani pelkäsin että menetän tulevan ammattini lisäksi kaikki ystäväni. Eräs kovin viisas Märsta sanoi minulle että oli minulla mikä sairaus vaan, vaikka psykiatrinen, niin se ei muuta sitä miten ystäväni suhtautuvat minuun. Eikä se kyllä muuttanutkaan sitä :)

- Kurssikaverit ja lukemattomat lounaat Danderydin vitoskerroksessa. Lyhyt mutta juuri sopiva tauko päästellä höyryjä stressaavan päivän aikana. Ja kysyä että mitä kandien oletetaan tekevän reumalla/ortopedialla/päivystyksessä.

- Opiskelijajärjestömme Koitus. Iso tuki, on ihana että on Suomi-perhe Ruotsissa jonka kanssa tehdään kaikkia järkeviä asioita ja sitten opiskelijaelämää myös. Ja ne haalarit. Kiitos Märsta! 

- Perhe. Perhe asuu Suomessa ja näkemiset ovat koronan vuoksi menneet hyvin mahdottomiksi. Mutta onneksi on videopuhelut ja sisarukset jotka pelaavat Among us-peliä. 

- Ensimmäinen kesä lääkärin sijaisena ja se tuki mitä työpaikalta sai. Kyseisen kesänä aikana kasvoin aivan valtavasti ja päätökseni erikoisalasta vahvistui. Tuon kesän jälkeen myös tiesin että tulen valmistumaan ja olemaan se lääkäri joka haluan olla. 

- Vuosien 2016-2018 lääkäri ja sairaanhoitaja psykiatrialta. Iso kiitos kuuluu heille siitä että asioita saatiin paremmalle tolalle ja että he eivät kyseenalaistaneet opintojani vaikka nuo vuodet eivät ehkä olleet parasta aikaa. Heiltä myös sain aikaisessa vaiheessa kuvan millainen on hyvä potilaskohtaaminen ja miten minä sen voisin tehdä isona. 

- Hornsbergin ranta. Tuolla on vietetty lukuisia tunteja ja jatkossakin tulen viettämään. Matka sinne tosin pidentyy sillä muuttokuorma Ahvenanmaalle lähtee kesäkuussa. 

- Paha SLL-kahvi automaatista. Pahaa mutta jostain ihmisen on se energiansa saatava. Kaakao on hyvää, sitä kannattaa kokeilla.

- 53. Kierolla tavalla kasvattanut sellaiseksi lääkäriksi kuin haluan olla. Monia hyviä muistoja mutta ei enää. Vretenille kiitos noin 789kpl hiusharjoista.

Kiitokset kaikille lukijoille vuosien varrella, tämä blogi jää uinumaan ja odottamaan että saan AT-paikan joskus. Sitten voin palata takaisin kirjoittamaan ja kertomaan elämästä AT-lääkärinä. Siihen saakka kiitos, anteeksi, tsempit ja näkemiin!