Ajatuksia villasukissa

Lana del Rey on ollut pitkään yksi lempiartisteistani. En tosin ole itse tätä helmeä löytänyt, vaan minut esiteltiin hänelle biokemian merkeissä. Lanan musiikki ei ehkä heti kolahtanut, mutta jäi kuitenkin pyörimään takaraivooni. Kypsymään. Täydellinen fanittaminen alkoi huhtikuussa 2016, tämänkin asian takana on kaunis tarina mutta tänään ei ole sen aika. Lust for Life julkaistiin jo aiemmin, mutta kuuntelin sen ensimmäisen kerran vasta viime lauantaina ennen Lanan keikkaa. Kappaleista erityisesti Change  pysäytti. Lana myös lauloi tämän lauantaina, joten tunneside kyseiseen kappaleeseen voimistui. There's something in the wind I can feel it blowing in It's coming in softly On the wings of a bomb There's something in the wind I can feel it blowing in It's coming in hotly And it's coming in strong Viimeiset 2 vuotta olen joutunut elämään varpaillani. Ikinä ei tiedä mitä nurkan takana vaanii, ja huonosti nukuttu viikko voi olla merkki maniasta. Tai sitten se

... ja hautautua tenttikirjojen alle. Ei laisinkaan, sillä kanditentin uusintaan aion lukea vain yhtä kirjaa, USMLE step 1. Luokkalaiseni vinkkasi tuosta ja se on kieltämättä ollut iso apu. Yhdessä kirjassa on tiivistettynä kaikki mitä prekliinisessä vaiheessa opiskellaan, eikä sivumääräkään ole mikään järjettömän suuri. Siitä on kulunut tovi kun olen viimeksi kirjoitellut tänne. Kuten arvata saattaa niin elämä on taas pitänyt otteessaan ja kyyti ollut vuoristorataa. Normaalia bipon kanssa elämistä :). Kaikesta huolimatta onnistuin pääsemään patologian tentistä läpi kirkkain arvosanoin (olin luokkapuoliskoni seitsemänneksi paras). Tämä on iso askel minulle, sillä tuota tenttiä usein pidetään prekliinisen vaiheen pahimpana tenttinä. Kaiken sen ahdistuksen ja masennuksen keskellä sain kuitenkin piiskattua itseni läpi siitä, mitä juhlistinkin kun vointini alkoi myöhemmin helpottamaan. Kesän olen lomaillut ja levännyt. Tämä on ensimmäinen kesä viiteen vuoteen kun olen oikeasti lomall