Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Kuinkas sitten kävikään?

Tänään on viimeinen koulupäivä ennen joululomaa. Tänään monilla on välikoe tai kurssin päättötentti. Esimerkiksi T2:silla on anatomian koe ja kirurgiaa lukeneet päättävät tenttiviikkonsa suulliseen tenttiin. Jos asiat olisivat menneet kuten edellisessä päivityksessä suunnittelin niin olisin tätä tekstiä kirjoittaessa tuossa suullisessa tentissä. Väsyneenä mutta onnellisena siitä että tenttiviikko ja raskas kurssi ovat ohitse ja loma voi alkaa. Elämä ei kuitenkaan mene kuten suunnittelee, sen olen oppinut. Sairastuin terminin ensimmäisellä viikolla ja jouduin jäämään uppehållille. Tämä päätös oli todella vaikea ja raskas tehdä, sillä olisin halunnut jatkaa opintojani vaikka se näyttikin kuinkakin mahdottomalta. Syksyn aikana olen saanut suoritettua aiemmat rästini pois, infektiotentin sekä käytännön kokeen  OSCE:n. En ole maannut pelkästään laakereillani siis. Ensi tammikuussa edessä on uusi luokka ja kirurgian kurssi. Rehellisesti sanottuna se pelottaa, sillä en tiedä kuinka tu

Syksy alkaa än-yy-tee NYT

Kuva
Elokuu alkaa vedellä viimeisiään ja luontokin alkaa muistuttaa enemmän syksyä kuin kesää. Kulunut kesä oli kaikesta huolimatta mukava, vaikkakin useamman kerran sai kohdata rankkoja vastoinkäymisiä. Mutta jos jotain niin niitä on Ruotsissa oppinut sietämään ja aina välillä jopa voittamaan pystypäin. Ei ole mennyt hukkaan ruotsivuodet ei.  Ensi maanantaina alkaa kirurgian kurssi, minkä sanotaan olevan koko lääkiksen rankin kurssi. Päivät ovat pitkiä ja aamut aikaisia. Lisäksi päivystykset tuovat oman haasteensa ja kaiken tämän ohella pitäisi lukea yhteen isoon tenttiin joka on joulukuussa. Niin, ja minun pitäisi lukea myös niihin uusintoihin jotka onnistuin viime huhtikuussa itselleni hankkimaan.  Uskon kuitenkin että kaikki tulee menemään hyvin kunhan ensin löytää itselleen sopivan rutiinin. Tiedän ettei minusta tule kirurgia joten voin ottaa koko terminin vain itseni kehittämisen kannalta ja keskittyä siihen että näen ja opin uutta. Minun ei tarvitse kantaa murhetta siitä

Mitä tapahtui keväällä?

Jaahas, kevättermin vain juoksi silmien edessä eikä blogia tullut päivitettyä kauniista aikeista huolimatta. Tuntui kun ajalla olisi ollut oma musta aukkonsa joka imi kuin viimeistä hengenvetoa päiviä sisäänsä. Kevät sujui vaihdellen luentoviikkojen ja klinikan väliä. Lisämausteena kutosterminillä oli ihotautien ja infektion kurssit, kumpainenkin kolme viikkoa Solnassa. Ihotaudit olivat mielenkiintoisia, niin erilainen maailma verrattuna sisätauteihin. Infektiolla puolestaan opin että ne antibiootit on parempi opetella ulkoa ja infektiotaudit osata kuin vettä vaan, sillä minne ikinä sitä päätyykään töihin niin infektiosta ei pääse eroon. Kevään lopuksi luin vapaavalintaisena kurssina luonnonlääkkeitä ja vaihtoehtohoitoja käsittelevän kurssin. Äärimmäisen opettavaista ja oma skeptinen asenteenikin sai väistyä uuden tieteellisen tiedon tullessa tilalle. Olen todella tyytyväinen siihen että valitsin juurikin kyseisen kurssin, sillä on niin paljon mitä en tiennyt ja mitä opin. Erityise