Kuinkas sitten kävikään?

Tänään on viimeinen koulupäivä ennen joululomaa. Tänään monilla on välikoe tai kurssin päättötentti. Esimerkiksi T2:silla on anatomian koe ja kirurgiaa lukeneet päättävät tenttiviikkonsa suulliseen tenttiin.

Jos asiat olisivat menneet kuten edellisessä päivityksessä suunnittelin niin olisin tätä tekstiä kirjoittaessa tuossa suullisessa tentissä. Väsyneenä mutta onnellisena siitä että tenttiviikko ja raskas kurssi ovat ohitse ja loma voi alkaa.

Elämä ei kuitenkaan mene kuten suunnittelee, sen olen oppinut. Sairastuin terminin ensimmäisellä viikolla ja jouduin jäämään uppehållille. Tämä päätös oli todella vaikea ja raskas tehdä, sillä olisin halunnut jatkaa opintojani vaikka se näyttikin kuinkakin mahdottomalta.

Syksyn aikana olen saanut suoritettua aiemmat rästini pois, infektiotentin sekä käytännön kokeen  OSCE:n. En ole maannut pelkästään laakereillani siis.

Ensi tammikuussa edessä on uusi luokka ja kirurgian kurssi. Rehellisesti sanottuna se pelottaa, sillä en tiedä kuinka tulen selviämään siitä paineesta ja tiukasta aikataulusta vointini vuoksi. Olen useampana yönä nähnyt painajaisia siitä kuinka asiat menevät solmuun ja kuinka en osaa mitään.

Ei parhaat lähtökohdat uudelle kurssille mutta kun muutakaan ei ole niin näillä mennään. Kyllä se vielä iloksi muuttuu kuuluu vanha sanonta.

Rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka päädyinkään tänne?

Maalissa ollaan :)

Jokakeväinen loppurutistus