Tekstit

Maalissa ollaan :)

Kuva
 Tämä blogi on ollut kovin hiljainen viime vuosina, suurimpana syynä se että olen ollut aktiivisempi toisen blogin kanssa ja opiskelu sekä elämä ylipäätään on vienyt ajan kirjoittamiselta. Ja kun tulee riittävä tauko niin kynnys jatkaa on entistä korkeampi. Tänään kuitenkin kirjoitan sillä olen valmistunut perjantaina lääkäriksi ja näin ollen saavuttanut sen akateemisen tavoitteen mikä minulla oli tänne muuttaessa. Voisin analysoida matkaa ja kuinka siinä on ollut eri käänteitä mutta sairastumiseni 2015/2016 jälkeen tie on välillä ollut niin pomppuisaa että yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Sen sijaan ajattelin listata asioita mitkä minut maaliin lopulta toivat. - Ystävät ja heidän uskomattoman ihana tuki. Sairastuttuani pelkäsin että menetän tulevan ammattini lisäksi kaikki ystäväni. Eräs kovin viisas Märsta sanoi minulle että oli minulla mikä sairaus vaan, vaikka psykiatrinen, niin se ei muuta sitä miten ystäväni suhtautuvat minuun. Eikä se kyllä muuttanutkaan sitä :) - Kurssikaveri
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kuinkas sitten kävikään?

Tänään on viimeinen koulupäivä ennen joululomaa. Tänään monilla on välikoe tai kurssin päättötentti. Esimerkiksi T2:silla on anatomian koe ja kirurgiaa lukeneet päättävät tenttiviikkonsa suulliseen tenttiin. Jos asiat olisivat menneet kuten edellisessä päivityksessä suunnittelin niin olisin tätä tekstiä kirjoittaessa tuossa suullisessa tentissä. Väsyneenä mutta onnellisena siitä että tenttiviikko ja raskas kurssi ovat ohitse ja loma voi alkaa. Elämä ei kuitenkaan mene kuten suunnittelee, sen olen oppinut. Sairastuin terminin ensimmäisellä viikolla ja jouduin jäämään uppehållille. Tämä päätös oli todella vaikea ja raskas tehdä, sillä olisin halunnut jatkaa opintojani vaikka se näyttikin kuinkakin mahdottomalta. Syksyn aikana olen saanut suoritettua aiemmat rästini pois, infektiotentin sekä käytännön kokeen  OSCE:n. En ole maannut pelkästään laakereillani siis. Ensi tammikuussa edessä on uusi luokka ja kirurgian kurssi. Rehellisesti sanottuna se pelottaa, sillä en tiedä kuinka tu
Lähetä kommentti
Lue lisää

Syksy alkaa än-yy-tee NYT

Kuva
Elokuu alkaa vedellä viimeisiään ja luontokin alkaa muistuttaa enemmän syksyä kuin kesää. Kulunut kesä oli kaikesta huolimatta mukava, vaikkakin useamman kerran sai kohdata rankkoja vastoinkäymisiä. Mutta jos jotain niin niitä on Ruotsissa oppinut sietämään ja aina välillä jopa voittamaan pystypäin. Ei ole mennyt hukkaan ruotsivuodet ei.  Ensi maanantaina alkaa kirurgian kurssi, minkä sanotaan olevan koko lääkiksen rankin kurssi. Päivät ovat pitkiä ja aamut aikaisia. Lisäksi päivystykset tuovat oman haasteensa ja kaiken tämän ohella pitäisi lukea yhteen isoon tenttiin joka on joulukuussa. Niin, ja minun pitäisi lukea myös niihin uusintoihin jotka onnistuin viime huhtikuussa itselleni hankkimaan.  Uskon kuitenkin että kaikki tulee menemään hyvin kunhan ensin löytää itselleen sopivan rutiinin. Tiedän ettei minusta tule kirurgia joten voin ottaa koko terminin vain itseni kehittämisen kannalta ja keskittyä siihen että näen ja opin uutta. Minun ei tarvitse kantaa murhetta siitä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä tapahtui keväällä?

Jaahas, kevättermin vain juoksi silmien edessä eikä blogia tullut päivitettyä kauniista aikeista huolimatta. Tuntui kun ajalla olisi ollut oma musta aukkonsa joka imi kuin viimeistä hengenvetoa päiviä sisäänsä. Kevät sujui vaihdellen luentoviikkojen ja klinikan väliä. Lisämausteena kutosterminillä oli ihotautien ja infektion kurssit, kumpainenkin kolme viikkoa Solnassa. Ihotaudit olivat mielenkiintoisia, niin erilainen maailma verrattuna sisätauteihin. Infektiolla puolestaan opin että ne antibiootit on parempi opetella ulkoa ja infektiotaudit osata kuin vettä vaan, sillä minne ikinä sitä päätyykään töihin niin infektiosta ei pääse eroon. Kevään lopuksi luin vapaavalintaisena kurssina luonnonlääkkeitä ja vaihtoehtohoitoja käsittelevän kurssin. Äärimmäisen opettavaista ja oma skeptinen asenteenikin sai väistyä uuden tieteellisen tiedon tullessa tilalle. Olen todella tyytyväinen siihen että valitsin juurikin kyseisen kurssin, sillä on niin paljon mitä en tiennyt ja mitä opin. Erityise
2 kommenttia
Lue lisää

Pyjama päällä aamut illat

VFU on täällä taas! Sama suomeksi = aamukahdeksasta puoli viiteen iltapäivällä saan kulkea pyjama päällä pitkin käytäviä lääkärin perässä. Ensimmäinen viikko tästä jaksosta vierähti terveyskeskuksessa, kaksi seuraavaa tulen olemaan arytmiaosastolla sairaalassa.  Terveyskeskus on mielenkiintoinen paikka oppimisen kannalta. Potilaat hakeutuvat sinne hyvin laajakirjoisista syistä, eikä aina tiedä että mitä on vastassa. Lisäksi vastaanottoajat ovat niin lyhyitä, että joskus joutuu varaamaan potilaalle uuden ajan jotta saa kaikki vaivat hoidettua. Yhdessä viikossa siis ehdinkin nähdä ja oppia monen viikon edestä.  Koulun ulkopuolella en ole oikein ehtinyt tehdä mitään. Päivät ovat pitkiä ja uuden oppiminen vie pitkälti voimat. Kotiin tultua haluaa vain syödä, katsella hetken televisiota ja sitten mennä nukkumaan. Onkin hieman paradoksaalista että nyt klinikassa illalla voisi  tehdä kaikkea, mutta ei vain jaksa. Ehkä se siitä muuttuu kun tottuu osastojen rutiineihin eikä kaikki energi
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tenttilukua ja korvapuusteja

Tänään 4.10 vietetään korvapuustipäivää, kanelbullens dagia. Lounaalla luokkalaiseni herkuttelivat Pressbyrånista ostetuilla pullilla ja olipa joillakin osastoilla tarjolla kyseistä herkkua! Kanelipulla ja kahvi on kombinaatio joka tiivistää ruotsalaisen kulttuurin olemuksen. Se on tuttua ja turvallista eikä loukkaa ketään. Tosin läkarstudent.se kertoi jonkun saaneen anafylaktisen reaktion joten arvioni lienee olevan väärässä... Itsekin sorruin (tai assimiloiduin) ja kotimatkalla pistelin poskeen kunnon pullan. Harkitsin hetken myös korvapuustijäätelön ostamista, mutta se jäi kauppaan tällä kertaa (johtunee siitä että söin purkillisen sitä viime perjantaina). Ensimmäisen klinikkablokin loppu alkaa häämöttää ja tentti kurkistelee edessä. En oikein tiedä miten tähän tenttiin tulisi lukea, koska kaikki luennoilla käyty on tullut vastaan käytännössä tavalla tai toisella. Vanhat tentitkin olen tehnyt jo aikoja sitten. Kurssilaiseni vinkkasi Hypocampuksesta jo viime keväänä, mutta en
Lähetä kommentti
Lue lisää

Klinkka alkoi, miltä tuntuu?

Heipati hej! Viime päivityksestä on kulunut kauemmin kuin edellisestä uusintatentistä joten blogiakin lienee syytä päivittää :) Kesän jälkeen on tapahtunut paljon. Enää minulla ei ole yhtään tenttiä rästissä, vaan olen virallisesti suorittanut prekliinisen vaiheen hyväksytysti. Kyllä, tuntuu älyttömän hyvältä! Kliinisen vaiheen opinnot alkoivat elokuun lopussa. Olen edelleen Danderydissä, ja oma pikkuluokkani on mukava. Tai siis joukkoon oli helppo päästä, eikä ketään jätetä yksin. Kurssimatkamme perusteella voin todeta että myös kurssijohto on oikein mukavaa. Kliinisessä vaiheessa terminien rakenne muuttuu. Tällä hetkellä meillä on kolme viikkoa teoriaa jota seuraa kolme viikkoa harjoittelua osastoilla ja tentti. Tentin jälkeen pyörä pyörähtää uudelleen. Joulukuussa edessä on VetU-kurssi, jota ei taida odottaa kukaan. Kamala kurssi, hyi. Ensimmäiset kolme viikkoa luimme akuuttilääketiedettä ja sydänsairauksia. Luennot ovat olleet paljon kivempia kuin aiemmin, sillä nyt on jota
2 kommenttia
Lue lisää