Pyjama päällä aamut illat

VFU on täällä taas! Sama suomeksi = aamukahdeksasta puoli viiteen iltapäivällä saan kulkea pyjama päällä pitkin käytäviä lääkärin perässä. Ensimmäinen viikko tästä jaksosta vierähti terveyskeskuksessa, kaksi seuraavaa tulen olemaan arytmiaosastolla sairaalassa. 

Terveyskeskus on mielenkiintoinen paikka oppimisen kannalta. Potilaat hakeutuvat sinne hyvin laajakirjoisista syistä, eikä aina tiedä että mitä on vastassa. Lisäksi vastaanottoajat ovat niin lyhyitä, että joskus joutuu varaamaan potilaalle uuden ajan jotta saa kaikki vaivat hoidettua. Yhdessä viikossa siis ehdinkin nähdä ja oppia monen viikon edestä. 

Koulun ulkopuolella en ole oikein ehtinyt tehdä mitään. Päivät ovat pitkiä ja uuden oppiminen vie pitkälti voimat. Kotiin tultua haluaa vain syödä, katsella hetken televisiota ja sitten mennä nukkumaan. Onkin hieman paradoksaalista että nyt klinikassa illalla voisi tehdä kaikkea, mutta ei vain jaksa. Ehkä se siitä muuttuu kun tottuu osastojen rutiineihin eikä kaikki energia mene niiden opettelemiseen. 

Televisiosta puhuen... SVT1 näyttää loistavaa sarjaa Vår tid är nu, joka näkyy myös YLE:llä nimellä Meidän aikamme. Sarja on kyllästetty loistavilla näyttelijöillä, upealla puvustuksella ja kiehtovin juonenkääntein. Rakastan sitä kuinka hahmot kehittyvät, ja ihailen näyttelijänsuorituksia. Maanantai-iltani ovat pyhitettynä täysin tälle sarjalle. 

Olen myös koukuttunut Syrrornaan, vaikkakin sen suomalainen alkuperäissarja Syke on parempi. Syrrorna on tarjonnut monet naurut, sillä sarja ei ole lääketieteellisesti korrekti. Saknad on myös tv-kalenterissani, mutta sitä en ole ehtinyt katsoa riittävästi antaakseni analyysiä. 

Voimia marraskuuhun <3!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka päädyinkään tänne?

Otsikko herättää varmasti monessa ihmetystä. Onko kirjoittaja eksynyt? Vaiko filosofi? Vai vaan pyörällään päästään tämän kaiken biokemian lukemisen jälkeen. Oikea vastaus on että ei mitään yllä olevista vaihtoehdoista. Tämä kirjoitus on vastaus lukijoiden toiveeseen ja nimensä mukaisesti tulee kertomaan kuinka päädyinkään opiskelemaan Tukholmaan. Olen pienestä lapsesta asti halunnut työskennellä hoitoalalla. Milloin kirjoittelin ystävänkirjan sivuille haaveammatikseni lääkärin, milloin sairaanhoitajan. Lukiossa luin (ja kirjoitin) biologian, kemian ja fysiikan pitkänä. Abivuoden kevät oli ahkeran lukemisen aikaa, kävin valmennuskurssilla lääketieteen pääsykoetta varten (hain Helsinkiin) ja yritin tehdä parhaani. Sain ihan hyvät pisteet, mutta ne eivät riittäneet sisäänpääsyyn. Olin käynyt myös pääsykokeissa sairaanhoitajaksi opiskelua varten ja pääsinkin sinne opiskelemaan. Vuosi meni nopeasti niiden opintojen parissa ja tunsin olevani oikealla alalla, mutta ajattelin kuitenkin
Lue lisää

Jokakeväinen loppurutistus

Kuten päivitysvälistä olettaa saattaa, niin on Tukholmassa pitänyt kiirettä. Kahdeksasta viiteen- päivät Danderydissä veivät voimia ja toukokuun alussa väsymyskerroin oli huipussaan. Onneksi lisääntynyt valon määrä antoi energiaa ja aamuisin oli helpompi herätä aikaisin. Ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana olen suorittanut kurssin kokonaan sillä terminillä millä se on pidetty. Den sjuka människan 2 on nyt takana ja 25,5 opintopistettä enemmän rekisterissä. Toukokuun puolivälissä ollut diagnostiikan tentti meni kerralla läpi, vaikka olinkin asiasta hyvin stressaantunut. Kyseinen tentti on ns. "spärritentti", eli se pitää olla suoritettuna hyväksytysti ennen klinikan alkua. Ja tunnetusti minulla on tapana jännittää näissä tenteissä... Siksi iso kivi vierähtikin sydämeltä kun tulokset julkaistiin. Lomalle sitä kuitenkaan ei vielä päästä, ensi viikolla edessä on preklintentti (kahden ensimmäisen opiskeluvuoden asiat koottuna) ja patologian tentti. Näistä olen lukenut v
Lue lisää

Maalissa ollaan :)

Kuva
 Tämä blogi on ollut kovin hiljainen viime vuosina, suurimpana syynä se että olen ollut aktiivisempi toisen blogin kanssa ja opiskelu sekä elämä ylipäätään on vienyt ajan kirjoittamiselta. Ja kun tulee riittävä tauko niin kynnys jatkaa on entistä korkeampi. Tänään kuitenkin kirjoitan sillä olen valmistunut perjantaina lääkäriksi ja näin ollen saavuttanut sen akateemisen tavoitteen mikä minulla oli tänne muuttaessa. Voisin analysoida matkaa ja kuinka siinä on ollut eri käänteitä mutta sairastumiseni 2015/2016 jälkeen tie on välillä ollut niin pomppuisaa että yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Sen sijaan ajattelin listata asioita mitkä minut maaliin lopulta toivat. - Ystävät ja heidän uskomattoman ihana tuki. Sairastuttuani pelkäsin että menetän tulevan ammattini lisäksi kaikki ystäväni. Eräs kovin viisas Märsta sanoi minulle että oli minulla mikä sairaus vaan, vaikka psykiatrinen, niin se ei muuta sitä miten ystäväni suhtautuvat minuun. Eikä se kyllä muuttanutkaan sitä :) - Kurssikaveri
Lue lisää