Kuinka päädyinkään tänne?

Otsikko herättää varmasti monessa ihmetystä. Onko kirjoittaja eksynyt? Vaiko filosofi? Vai vaan pyörällään päästään tämän kaiken biokemian lukemisen jälkeen.

Oikea vastaus on että ei mitään yllä olevista vaihtoehdoista. Tämä kirjoitus on vastaus lukijoiden toiveeseen ja nimensä mukaisesti tulee kertomaan kuinka päädyinkään opiskelemaan Tukholmaan.

Olen pienestä lapsesta asti halunnut työskennellä hoitoalalla. Milloin kirjoittelin ystävänkirjan sivuille haaveammatikseni lääkärin, milloin sairaanhoitajan. Lukiossa luin (ja kirjoitin) biologian, kemian ja fysiikan pitkänä. Abivuoden kevät oli ahkeran lukemisen aikaa, kävin valmennuskurssilla lääketieteen pääsykoetta varten (hain Helsinkiin) ja yritin tehdä parhaani. Sain ihan hyvät pisteet, mutta ne eivät riittäneet sisäänpääsyyn.

Olin käynyt myös pääsykokeissa sairaanhoitajaksi opiskelua varten ja pääsinkin sinne opiskelemaan. Vuosi meni nopeasti niiden opintojen parissa ja tunsin olevani oikealla alalla, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla joskos Kuopiosta irtoaisi opiskelupaikka lääketieteen parissa. Niinpä keväällä 2013 oli paluu kirjojen pariin ja valmennuskurssille (olin ottanut edelliskeväänä kurssivakuutuksen).

MUTTA koska kaikki ei aina mene kuin Strömössä, niin kalenterini oli täynnä koulun, tenttejen, työharjoittelun ja töiden vuoksi (mutta en kyllä niistä vaihtaisi pois sekuntiakaan, sillä itse olin vapaaehtoisesti kalenteri täyttänyt ja kaikki edellä mainituista olivat ihania). Eipä hirveästi ehtinyt lukea, mutta toisaalta lukuintoa oli välillä vaikea etsiä kun sairaanhoitajan rooli tuntui omimmalta.

Kävin kuitenkin pääsykokeissa (jotka olivat äärimmäisen vaikeat) ja sain yllättävän hyvät pisteet lukemiseeni nähden, mutta eipä niillä taaskaan irronut paikkaa lääketieteen pariin. Samaan aikaan eräs hyvä ystäväni haki opiskelemaan Ruotsiin (tosin aivan eri ainetta kuin lääketiede).

Eräänä valoisana kesäyönä ajatus iski päähäni kuin salama. Mitäs jos minäkin hakisin opiskelemaan Ruotsiin? Muutamaa päivää myöhemmin googlailin kaikkea mahdollista Ruotsissa opiskeluun liittyen ja kun minulle selvisi että pelkillä arvosanoilla olisi mahdollista päästä sisään, päätin hakea opiskelupaikkaa. Heinäkuun loppu menikin selaillessa eri yliopistojen sivuja ja asuntojen hintoja. Studera.nu ja antagning.se tulivat (liiankin) tutuiksi :).

Syksyllä koulu alkoi ja palasin sairaanhoitajaopintojeni pariin, mutta laitoin paperit Ruotsiin. Hain Karolinska Institutiin ja Örebrohon. En uskonut pääseväni KI:hin sillä minulla ei ole mitään kuuden ällän papereita, ja sinne pisterajat ovat kaikista korkeimmat (toisaalta onhan kyseessä maailmanlaajuisesti arvostettu lääketieteellinen yliopisto joten sen kyllä ymmärtääkin), joten etsiskelin asuntoja lähinnä Örebrosta.

Marraskuun alussa sain tietää pisteeni ja järkytyin. Minulla olisi mahdollisuus todellakin päästä opiskelemaan Tukholmaan! Varsinaisten tulosten saapumiseen olisi vielä kuukausi, mutta aloin katsella Tukholman vuokra-asuntomarkkinoita kiireellä. Joulukuussa tulosten tultua olin työharjoittelussa toiseksi viimeistä päivää ja muistan sen tunteen kun sain tietää päässeeni sisälle KI:hin. Olin äärimmäisen iloinen ottaessani opiskelupaikan vastaan netissä.

Joulukuu menikin muuttoa järjestellessä, soittelin ja laittelin sähköpostia useisiin vuokrataan asunto -ilmoituksiin ja minulla kävi tuuri kun lopulta sain vastauksen (asunnon löytäminen Tukholmasta on haastava, muttei mahdoton haaste).

Ja tammikuussa sitten muutin tänne :). Enkä ole katunut hetkeäkään sitä, sillä kaupunki tuntuu kotikaupungilta jo ja opinnot omalta. Lisäksi olen tavannut paljon ihania ihmisiä ja päässyt tutustumaan kunnolla ruotsalaiseen kulttuuriin.


(ohops, tulipa pitkä ja epäselvä teksti)