How to do it KI-style

Oletko aina miettinyt että asiat sujuvat liian helposti, onko sinulla ollut liikaa ylimääräistä aikaa (tunnetaan myös nimellä vapaa-aika)? Haluaisitko saada lisähaastetta arkeesi? Ei hätää, KI:llä on ratkaisu! Miksi tehdä asiat helposti ja loogisesti kun ne voi tehdä vaikeastikin!

Yllä oleva kuvasi hyvin ajatuksiani alkuviikosta. Meidät suomalaiset oli jätetty pois sähköpostilistalta koska meillä oli vääränlaiset henkilötunnukset (tilapäiset, sillä jostain syystä Skatteverketiltä hankkimamme ruotsalaiset eivät päivittyneetkään automaattisesti). Näin ollen meiltä meni ohi tärkeää tietoa liittyen edessä oleviin terveyskeskuspäiviin. Onneksi asia kuitenkin saatiin korjattua, vaikka aluksi tyrmistys oli kieltämättä aika suuri...

Opinnot ovat pyörähtäneet vauhtiin kunnolla, solubiologia kiinnostaa paljon ja luennoitsijat ovat erinomaisia! Itse asiassa, tästä solubiologian osuudesta vastaavana henkilönä on suomalainen ;). Vastapainoa opiskelulle tarjosi olympialaiset. Varsinkin Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelu herätti tunteita ja nähtiinpä luennon aikana ihmisten katsovan jääkiekkoa (myös allekirjoittaneella oli tabletilla Yle Areena auki ja tuli sitä sivusilmällä vilkaistua). Jääkiekkofanituksesta kertoo sekin että luennon päätyttyä luennoitsija laittoi salin valkokankaalta näkymään ottelun. Ottelu päättyi kuinka päättyi ja illemmalla ruotsalaiset esittelivät hienosti meille suomalaisille suomenkielen taitoaan ("Rotsi, Rotsi, kaksi-yksi!). Oli kyllä kieltämättä aika hauskaa (varsinkin kun Suomi voitti kuitenkin pronssia 5-0...)!




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka päädyinkään tänne?

Otsikko herättää varmasti monessa ihmetystä. Onko kirjoittaja eksynyt? Vaiko filosofi? Vai vaan pyörällään päästään tämän kaiken biokemian lukemisen jälkeen. Oikea vastaus on että ei mitään yllä olevista vaihtoehdoista. Tämä kirjoitus on vastaus lukijoiden toiveeseen ja nimensä mukaisesti tulee kertomaan kuinka päädyinkään opiskelemaan Tukholmaan. Olen pienestä lapsesta asti halunnut työskennellä hoitoalalla. Milloin kirjoittelin ystävänkirjan sivuille haaveammatikseni lääkärin, milloin sairaanhoitajan. Lukiossa luin (ja kirjoitin) biologian, kemian ja fysiikan pitkänä. Abivuoden kevät oli ahkeran lukemisen aikaa, kävin valmennuskurssilla lääketieteen pääsykoetta varten (hain Helsinkiin) ja yritin tehdä parhaani. Sain ihan hyvät pisteet, mutta ne eivät riittäneet sisäänpääsyyn. Olin käynyt myös pääsykokeissa sairaanhoitajaksi opiskelua varten ja pääsinkin sinne opiskelemaan. Vuosi meni nopeasti niiden opintojen parissa ja tunsin olevani oikealla alalla, mutta ajattelin kuitenkin
Lue lisää

Jokakeväinen loppurutistus

Kuten päivitysvälistä olettaa saattaa, niin on Tukholmassa pitänyt kiirettä. Kahdeksasta viiteen- päivät Danderydissä veivät voimia ja toukokuun alussa väsymyskerroin oli huipussaan. Onneksi lisääntynyt valon määrä antoi energiaa ja aamuisin oli helpompi herätä aikaisin. Ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana olen suorittanut kurssin kokonaan sillä terminillä millä se on pidetty. Den sjuka människan 2 on nyt takana ja 25,5 opintopistettä enemmän rekisterissä. Toukokuun puolivälissä ollut diagnostiikan tentti meni kerralla läpi, vaikka olinkin asiasta hyvin stressaantunut. Kyseinen tentti on ns. "spärritentti", eli se pitää olla suoritettuna hyväksytysti ennen klinikan alkua. Ja tunnetusti minulla on tapana jännittää näissä tenteissä... Siksi iso kivi vierähtikin sydämeltä kun tulokset julkaistiin. Lomalle sitä kuitenkaan ei vielä päästä, ensi viikolla edessä on preklintentti (kahden ensimmäisen opiskeluvuoden asiat koottuna) ja patologian tentti. Näistä olen lukenut v
Lue lisää

Maalissa ollaan :)

Kuva
 Tämä blogi on ollut kovin hiljainen viime vuosina, suurimpana syynä se että olen ollut aktiivisempi toisen blogin kanssa ja opiskelu sekä elämä ylipäätään on vienyt ajan kirjoittamiselta. Ja kun tulee riittävä tauko niin kynnys jatkaa on entistä korkeampi. Tänään kuitenkin kirjoitan sillä olen valmistunut perjantaina lääkäriksi ja näin ollen saavuttanut sen akateemisen tavoitteen mikä minulla oli tänne muuttaessa. Voisin analysoida matkaa ja kuinka siinä on ollut eri käänteitä mutta sairastumiseni 2015/2016 jälkeen tie on välillä ollut niin pomppuisaa että yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Sen sijaan ajattelin listata asioita mitkä minut maaliin lopulta toivat. - Ystävät ja heidän uskomattoman ihana tuki. Sairastuttuani pelkäsin että menetän tulevan ammattini lisäksi kaikki ystäväni. Eräs kovin viisas Märsta sanoi minulle että oli minulla mikä sairaus vaan, vaikka psykiatrinen, niin se ei muuta sitä miten ystäväni suhtautuvat minuun. Eikä se kyllä muuttanutkaan sitä :) - Kurssikaveri
Lue lisää