Ajatuksia villasukissa

Nukkuminen. Se hassu rituaali, jonka aikana ihminen asettuu pitkälleen mahdollisesti painaen päänsä pielukselle ja vetäen vällyn yllensä. Siitä jokaisella on varmasti kokemusta, tälläkin hetkellä joku on suorittamassa tätä toimitusta. Toiset eivät voi saada tarpeekseen tästä, eikä mikään määrä unta tunnu riittävän kun toiset samaan aikaan vetävät duracellpupuina vain muutaman tunnin unilla. Tämän viikon aikana olen nukkunut äärimmäisen hyvin, keskimäärin 11 tuntia yössä (kyllä, luit aivan oikein). Minulle riittävä unenmäärä, tai ainakin sen alaraja, on noin yhdeksän tuntia. Jollen tätä määrää saa kerättyä kasaan, olen kuin pingispallo, sinkoilen sinne tänne ilman oikeaa päämäärää. Välillä on vaikea saada nukuttua riittävästi, kun koulutyöt painavat päälle ja täytyy tehdä pitkää päivää. Tai työt painavat päälle. Tai kun tekee yövuoroja. Tämä saattaa heijastua unenlaatuun, jolloin se vähäinenkin uni on huomattavasti levottomampaa kuin tavallisesti. Unentarve myös vaihtelee jaksoitt

Niin on taas viikko vierätänyt ohi silmien aivan huomaamatta. Tentti lähestyy kuin luotijuna (12 päivää!) ja niin paljon olisi kaikkea mitä pitää tehdä... Koituksen kanssa aika on sujunut rattoisasti. Viime perjantaina valitsimme uuden hallituksen ja saimme ensimmäistä kertaa puheenjohtajan. Märsta tulee ohjaamaan suuren Koitus-perheen toimintaa isällisen hellästi ja edellisen toimintavuoden haasteet tulevat olemaan vain pieni olankohautuksen vaativa asia. Myös spexin kanssa on tullut vietettyä aikaa. Ystävänpäivänä Corpus Karrolinalla oli perinteinen kick-off. Tällä kertaa emme kuitenkaan matkustaneet Solvikiin vaan söimme kolmen ruokalajin illallisen Medicinska Föreningenin tiloissa. Paikalla oli harvinaisen vähän porukkaa, johtunee siitä että kyseessä tosiaan oli ystävänpäivä (ja lauantai jolloin kaikki ovat töissä). Väen vähyys ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa, vaan illan hämärtyessä keskustelut muuttuivat oikein mielenkiintoisiksi ja syvällisiksi. Oikeastaan niin mielenkii

Olen kauan haaveillut blenderistä. Inneboendena asuessani keittiössä oli blenderi, sillä sai aikaiseksi kivasti smoothiet piristämään lauantaiaamua (blenderöin tosin vain ollessani yksin kotona). Tässä eräänä päivänä pitäessäni tehokasta taukoa opiskelusta (tauon tehokkuudesta tosin voidaan keskustella...) päätin pistäytyä Gigantissa. Bongasin tarpeellisten tavaroiden (reititin) lisäksi paljon kaikkea mahdollista ja mahdotonta sälää, mutta jossain siellä keittiötarvikehyllyllä iskin silmäni johonkin aivan upeaan. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kannoin blenderini varoen kotiin, puhdistin sen huolella ja otin sen heti käyttöön. Pakastemansikoista, viilistä ja manteleista sai aikaiseksi hyvän ja herkullisen smoothien. Seuraavana iltana päätin pyöräytellä iltapalasmoothiet, mutta ilmeisesti rakkauteni blenderiäni kohtaan oli liikaa. Kunnon savupilven saattelemana meidän tuore suhde katkesi kun blenderini kääriytyi sammutuspeittooni. Tästä toki voisi masentua, kaivautua peiton al