Ajatuksia villasukissa

Noniin... Tästä alkaa tulla tapa että aloitan tekstini pahoittelemalla pitkää päivitystaukoa. Minä kun kesällä vannoin itselleni että syksyllä olen sitten ahkerampi blogini kanssa... Opinnot eivät ole estäneet blogin päivittämistä, eivät ollenkaan. Koulussa on tällä hetkellä suhteellisen kevyttä ja lyhyitä päiviä (tänäänkin koulua oli vain 8.30-10). Toki vapaa-ajalla tulee luettua ja tehtyä seminaaritehtäviä, että ei se pelkkää lomailuakaan ole... Se mikä vie suurimman osan vapaa-ajastani on, ironista kyllä, vapaa-aika. Viime aikoina on ollut paljon kaikkea Koituksen kanssa (muutimme nimeämme hiukan hämärien fb-kuvioiden vuoksi). On ollut spexiä (hehee... Lähes puolet lavastetiimistäni on suomenkielisiä), naapureiden kanssa illanviettoa ja viimeisimpänä (muttei vähäisimpänä) SMR:n syyskokous. Syyskokous oli kyllä aivan huikea! Koituslaiset vastasivat ruokien valmistamisesta ja pääsinpä laittamaan ruokaa 12:lle (tosin suurimman osan ajasta juoksentelin ympäri taloa etsien keittiöv

Niin se elokuukin hurahti ohi silmien. Ennen kuin huomasinkaan oli kesätyöt ohi, molemmat uusintatentit tehtynä (joista toinen kyllä menee uusintaan vielä tammikuussa) ja minä Norrtäljessä. Norrtälje? Eikös minun pitänyt asua ja opiskella Tukholmassa? Mikäs tämä tämmöinen on? Onnekseni tulin viime keväänä valituksi fadderiksi (tutoriksi) uusille lääkäriopiskelijoille, mikä tarkoitti että pääsin viettämään aivan ihanat viisi päivää Norrtäljessä. Kolme päivistä oli varsinaista kolloa uusien lääkisopiskelijoiden kanssa, kaksi ensimmäistä päivää oli ryhmäytymistä oman kollojengin kanssa. Kollossa huomasin rohkaistuneeni paljon. En olisi tänne tullessa uskonut että pystyn toimimaan fadderina ja vetämään ryhmätoimintaa ruotsiksi, saati solmimaan sosiaalisia kontakteja ilman isompia ongelmia! Aiemmin jo pelkkä suomeksi verkostoituminen sai kauhunväreet kulkemaan selkäpiitä pitkin ja hikikarpalot otsalle. Sanomattakin lienee selvää että fiilis oli kuin voittajalla kollon jälkeen. Tuttu