Kiirettä pitää (mutta lähinnä vapaa-ajalla)

Noniin... Tästä alkaa tulla tapa että aloitan tekstini pahoittelemalla pitkää päivitystaukoa. Minä kun kesällä vannoin itselleni että syksyllä olen sitten ahkerampi blogini kanssa...

Opinnot eivät ole estäneet blogin päivittämistä, eivät ollenkaan. Koulussa on tällä hetkellä suhteellisen kevyttä ja lyhyitä päiviä (tänäänkin koulua oli vain 8.30-10). Toki vapaa-ajalla tulee luettua ja tehtyä seminaaritehtäviä, että ei se pelkkää lomailuakaan ole...

Se mikä vie suurimman osan vapaa-ajastani on, ironista kyllä, vapaa-aika. Viime aikoina on ollut paljon kaikkea Koituksen kanssa (muutimme nimeämme hiukan hämärien fb-kuvioiden vuoksi). On ollut spexiä (hehee... Lähes puolet lavastetiimistäni on suomenkielisiä), naapureiden kanssa illanviettoa ja viimeisimpänä (muttei vähäisimpänä) SMR:n syyskokous.

Syyskokous oli kyllä aivan huikea! Koituslaiset vastasivat ruokien valmistamisesta ja pääsinpä laittamaan ruokaa 12:lle (tosin suurimman osan ajasta juoksentelin ympäri taloa etsien keittiövälineitä/lautasia/suolaa). Kiitokset siis upealle fraülein über führerille (keittiöylipäällikkö S otti tämän tittelin) ja fantastiselle die küchelle vielä tämänkin kanavan kautta!

Ilta jatkui vielä pitkään virallisen osuuden jälkeen ja oli todella mukava jutella muiden suomalaisten lääkisopiskelijoiden kanssa. Joka paikkakunnalla kuitenkin on omat juttunsa ja kun porukkaa on eri termineillä/jo työelämässä, niin keskustelu sai aivan eri syvyyksiä ja sävyjä. Sunnuntai-iltana oli ihanan raukea olo onnistuneen viikonlopun jälkeen!

Tästäkin viikosta tulee hyvin tapahtumarikas, sillä tällä viikolla on ohjelmassa kahvittelua Koituksen kanssa, perjantaina olisi 3 eri juhlat, lauantaina teatterin tarkistusta spexiä varten ja spexin Kick-off -sitsit... Toki tämän lisäksi täytyy tehdä kouluhommia, siivota, pestä pyykkiä ja ties mitä. Positiivisena puolena on se että ei tule ainakaan tylsää ;)

Tähän lopuksi haluan laittaa kiitoksen kaikille kommetoijille. Teidän palaute on ihanaa luettavaa, on mukava tietää että tälle tekstille riittää lukijoita. Puss o kram <3!

Kommentit

  1. Unknown23. syyskuuta 2014 klo 7.00

    Hmm. Mistähän keski-ikäinen löytäsi noin paljon aikaa rientoihin : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukkaprinsessa2. lokakuuta 2014 klo 9.53

      Heh, en osaa kyllä sanoa :). Jotenkin sitä aikaa tuntuu vaan tupsahtavan mystisesti

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka päädyinkään tänne?

Otsikko herättää varmasti monessa ihmetystä. Onko kirjoittaja eksynyt? Vaiko filosofi? Vai vaan pyörällään päästään tämän kaiken biokemian lukemisen jälkeen. Oikea vastaus on että ei mitään yllä olevista vaihtoehdoista. Tämä kirjoitus on vastaus lukijoiden toiveeseen ja nimensä mukaisesti tulee kertomaan kuinka päädyinkään opiskelemaan Tukholmaan. Olen pienestä lapsesta asti halunnut työskennellä hoitoalalla. Milloin kirjoittelin ystävänkirjan sivuille haaveammatikseni lääkärin, milloin sairaanhoitajan. Lukiossa luin (ja kirjoitin) biologian, kemian ja fysiikan pitkänä. Abivuoden kevät oli ahkeran lukemisen aikaa, kävin valmennuskurssilla lääketieteen pääsykoetta varten (hain Helsinkiin) ja yritin tehdä parhaani. Sain ihan hyvät pisteet, mutta ne eivät riittäneet sisäänpääsyyn. Olin käynyt myös pääsykokeissa sairaanhoitajaksi opiskelua varten ja pääsinkin sinne opiskelemaan. Vuosi meni nopeasti niiden opintojen parissa ja tunsin olevani oikealla alalla, mutta ajattelin kuitenkin
Lue lisää

Jokakeväinen loppurutistus

Kuten päivitysvälistä olettaa saattaa, niin on Tukholmassa pitänyt kiirettä. Kahdeksasta viiteen- päivät Danderydissä veivät voimia ja toukokuun alussa väsymyskerroin oli huipussaan. Onneksi lisääntynyt valon määrä antoi energiaa ja aamuisin oli helpompi herätä aikaisin. Ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana olen suorittanut kurssin kokonaan sillä terminillä millä se on pidetty. Den sjuka människan 2 on nyt takana ja 25,5 opintopistettä enemmän rekisterissä. Toukokuun puolivälissä ollut diagnostiikan tentti meni kerralla läpi, vaikka olinkin asiasta hyvin stressaantunut. Kyseinen tentti on ns. "spärritentti", eli se pitää olla suoritettuna hyväksytysti ennen klinikan alkua. Ja tunnetusti minulla on tapana jännittää näissä tenteissä... Siksi iso kivi vierähtikin sydämeltä kun tulokset julkaistiin. Lomalle sitä kuitenkaan ei vielä päästä, ensi viikolla edessä on preklintentti (kahden ensimmäisen opiskeluvuoden asiat koottuna) ja patologian tentti. Näistä olen lukenut v
Lue lisää

Maalissa ollaan :)

Kuva
 Tämä blogi on ollut kovin hiljainen viime vuosina, suurimpana syynä se että olen ollut aktiivisempi toisen blogin kanssa ja opiskelu sekä elämä ylipäätään on vienyt ajan kirjoittamiselta. Ja kun tulee riittävä tauko niin kynnys jatkaa on entistä korkeampi. Tänään kuitenkin kirjoitan sillä olen valmistunut perjantaina lääkäriksi ja näin ollen saavuttanut sen akateemisen tavoitteen mikä minulla oli tänne muuttaessa. Voisin analysoida matkaa ja kuinka siinä on ollut eri käänteitä mutta sairastumiseni 2015/2016 jälkeen tie on välillä ollut niin pomppuisaa että yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Sen sijaan ajattelin listata asioita mitkä minut maaliin lopulta toivat. - Ystävät ja heidän uskomattoman ihana tuki. Sairastuttuani pelkäsin että menetän tulevan ammattini lisäksi kaikki ystäväni. Eräs kovin viisas Märsta sanoi minulle että oli minulla mikä sairaus vaan, vaikka psykiatrinen, niin se ei muuta sitä miten ystäväni suhtautuvat minuun. Eikä se kyllä muuttanutkaan sitä :) - Kurssikaveri
Lue lisää