Seikkailua metrolla

Olen aina pitänyt julkisilla matkustamisesta, vaikkakin ruuhka-aika Centralenilla yrittääkiin nakertaa tätä intoa. Bussin ikkunasta näkee näppärästi kaupunkia ja tulee tutustuneeksi semmoisiin paikkoihin joihin ei muuten menisi. Tukholmassa metro on vähintään yhtä näppärä kaupunkiintutustumisväline kuin bussi. Silloin kuin asemat ovat maan alla, niin saa nauttia taidenäyttelystä (esimerkiksi T-centralenilla sinisen linjan laiturit ovat kauniisti sinisillä kuvioilla koristeltuja).

Eräänä päivänä päätin mennä sinisellä metrolla Akallan suuntaan, sillä olin lukenut että Kistan ja Hallonbergin välissä on tyhjä asema, Kymlinge, jossa on kyllä kaikki laiturirakenteet mutta jota ei kuitenkaan koskaan ole otettu käyttöön. Tuntui jännältä ajaa metrolla aseman ohi, joka ei oikeastaan ole asema...

Samalla matkalla ajoin Akallaan asti. Perille päästyäni yllätyin suuresti, sillä laiturilla oli kyltti: Helsigforsgatan. Helsinkikatu, mitä ihmettä? Maanpintaan päästessäni törmäsin Sibeliuskatuun. Palasin pian takaisin metroon, sillä aikatauluni ei sallinut minun jäädä tutustumaan alueeseen paremmin. Katsoin kuitenkin karttaa metrossa ja huomasin alueelta löytyvän paljon Suomi-teemaisia katuja. Esbogatan, Vandagatan, Raseborgsgatan, Kotkagatan, Tammerforsgatan... Kaupunkeja ympäri Suomea!

Täytynee joku päivä palata Akallaan tarkemmalle tutkimusmatkalle näiden katujen pariin :)!

Kommentit

  1. Unknown12. helmikuuta 2014 klo 18.06

    Suomen tynkämetro saa jatketta länteen päin:http://www.lansimetro.fi

    VastaaPoista
  2. Villasukkaprinsessa12. helmikuuta 2014 klo 19.58

    Ehkäpä pääteaseman katuja pitäisi nimetä vaikkapa Akallantieksi, Husbyvägeniksi tai blålinjestigiksi ;).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka päädyinkään tänne?

Otsikko herättää varmasti monessa ihmetystä. Onko kirjoittaja eksynyt? Vaiko filosofi? Vai vaan pyörällään päästään tämän kaiken biokemian lukemisen jälkeen. Oikea vastaus on että ei mitään yllä olevista vaihtoehdoista. Tämä kirjoitus on vastaus lukijoiden toiveeseen ja nimensä mukaisesti tulee kertomaan kuinka päädyinkään opiskelemaan Tukholmaan. Olen pienestä lapsesta asti halunnut työskennellä hoitoalalla. Milloin kirjoittelin ystävänkirjan sivuille haaveammatikseni lääkärin, milloin sairaanhoitajan. Lukiossa luin (ja kirjoitin) biologian, kemian ja fysiikan pitkänä. Abivuoden kevät oli ahkeran lukemisen aikaa, kävin valmennuskurssilla lääketieteen pääsykoetta varten (hain Helsinkiin) ja yritin tehdä parhaani. Sain ihan hyvät pisteet, mutta ne eivät riittäneet sisäänpääsyyn. Olin käynyt myös pääsykokeissa sairaanhoitajaksi opiskelua varten ja pääsinkin sinne opiskelemaan. Vuosi meni nopeasti niiden opintojen parissa ja tunsin olevani oikealla alalla, mutta ajattelin kuitenkin
Lue lisää

Jokakeväinen loppurutistus

Kuten päivitysvälistä olettaa saattaa, niin on Tukholmassa pitänyt kiirettä. Kahdeksasta viiteen- päivät Danderydissä veivät voimia ja toukokuun alussa väsymyskerroin oli huipussaan. Onneksi lisääntynyt valon määrä antoi energiaa ja aamuisin oli helpompi herätä aikaisin. Ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana olen suorittanut kurssin kokonaan sillä terminillä millä se on pidetty. Den sjuka människan 2 on nyt takana ja 25,5 opintopistettä enemmän rekisterissä. Toukokuun puolivälissä ollut diagnostiikan tentti meni kerralla läpi, vaikka olinkin asiasta hyvin stressaantunut. Kyseinen tentti on ns. "spärritentti", eli se pitää olla suoritettuna hyväksytysti ennen klinikan alkua. Ja tunnetusti minulla on tapana jännittää näissä tenteissä... Siksi iso kivi vierähtikin sydämeltä kun tulokset julkaistiin. Lomalle sitä kuitenkaan ei vielä päästä, ensi viikolla edessä on preklintentti (kahden ensimmäisen opiskeluvuoden asiat koottuna) ja patologian tentti. Näistä olen lukenut v
Lue lisää

Maalissa ollaan :)

Kuva
 Tämä blogi on ollut kovin hiljainen viime vuosina, suurimpana syynä se että olen ollut aktiivisempi toisen blogin kanssa ja opiskelu sekä elämä ylipäätään on vienyt ajan kirjoittamiselta. Ja kun tulee riittävä tauko niin kynnys jatkaa on entistä korkeampi. Tänään kuitenkin kirjoitan sillä olen valmistunut perjantaina lääkäriksi ja näin ollen saavuttanut sen akateemisen tavoitteen mikä minulla oli tänne muuttaessa. Voisin analysoida matkaa ja kuinka siinä on ollut eri käänteitä mutta sairastumiseni 2015/2016 jälkeen tie on välillä ollut niin pomppuisaa että yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Sen sijaan ajattelin listata asioita mitkä minut maaliin lopulta toivat. - Ystävät ja heidän uskomattoman ihana tuki. Sairastuttuani pelkäsin että menetän tulevan ammattini lisäksi kaikki ystäväni. Eräs kovin viisas Märsta sanoi minulle että oli minulla mikä sairaus vaan, vaikka psykiatrinen, niin se ei muuta sitä miten ystäväni suhtautuvat minuun. Eikä se kyllä muuttanutkaan sitä :) - Kurssikaveri
Lue lisää