Kevät saapuu Tukholmaan
Aurinko. Lämpö. Nivean aurinkorasvan tuoksu. Nurmikko. Siinä on muutamia asioita jotka ovat sisältyneet viimeaikaiseen arkeeni. Aurinko on paistanut ja lounastauoilla on saanut ottaa aurinkoa Karolinskan nurmikoilla. Samoin pitkillä taouilla luentojen välissä on saanut opiskella biokemiaa saaden samalla päivittäisen d-vitamiiniannoksensa ihon kautta.
Kevät kuitenkin merkitsee myös valtavan työmäärän tuloa. Edessä on biokemian tentti ja siitä muutama viikko niin saamme kirjoittaakin koko terminin lopputenttiä. Jollain kierolla tavalla olen innoissani kyseisistä tenteistä. Tiedän, kuulostaa hyvin oudolta (varsinkin kun biokemia ei ole vielä riittävän hyvin hallussa), mutta toisaalta samalla kun tentteihin lukee niin voi miettiä että mitä sitä tässä puolessa vuodessa onkaan oppinut. Aika on vierähtänyt hyvin nopeasti, ei tunnu ollenkaan siltä että olisi kohta asunut neljä kuukautta täällä!
Kieli alkaa olla vähitellen hallussa jo hieman paremmin (sanasto tosin on kiitos spexin ehkä hyvin erilaista kuin opinnon alkuvaiheissa tarvitsisi), kaupungilla alkaa osata jo liikkua ja SL:n reittiopasta osaa jopa käyttää! Kuitenkin samalla englanninkielisten kirjojen luku on hankalahkoa kun ei osaa kääntää niitä ruotsiksi, bussilinjojen tulkinta on maisterin tutkinnon vaativaa ja ruotsalainen diskussion-kulttuuri ärsyttää välillä kun asiat voisi tehdä nopeammin ja tehokkaamminkin. Aurinko saa kuitenkin nämäkin asiat tuntumaan pieniltä, eihän kukaan auringonpaisteessa voi olla ärsyyntynyt mistään?
Kävin tänään katsomassa musikaalin Spök Cirkuksessa (saimme ilmaiset liput spexitutun kautta). Musikaali oli vaikuttava, vaikkakaan en siitä ymmärtänyt kaikkea. Lavasteet olivat mielettömän hienoja, näyttelijät tekivät upeaa työtä ja itse teatteri... Olen kyllä käynyt sekä Kansallisoopperassa että -teatterissa mutta sali oli... Valtava. Jo pelkkä salin näkeminen oli elämys!
Kävinpä myös Suomalaiset medisiinarit Ruotsissa RY:n kevätkokouksessa. Oli hauska tavata muitakin suomalaisia medisiinareita ja kuulla millaisia opinto-ohjelmia muissa kaupungeissa. Hyödyllisintä oli kuitenkin ehkä kuulla KI:stä valmistuneen kokemuksia. Keskustelu biokemiasta, duggasta ja opettajasta valaisivat paljon. Oli lohdullista (oikeasti) kuulla että 60% reputtaa biokemian duggan. Sitä tajusi itsekin että jos näin tulee käymään, niin ei se maailma siihen pääty, päinvastoin. Silloin avautuu uusi maailma, restduggat ja inhimillisyyden ymmärtäminen. Kukaan ei ole täydellinen eikä voi osata kaikkea. Oikeasti.
Huh, tulipa syvällistä pohdintaa. Täytyneekin kirjoittaa näitä päivityksiä enemmän iltaisin (tai öisin niinkuin nyt)... :D
Kirsikankukkia Kungsträgårdenista. Koko puisto on todella kaunis (ja vaaleanpunainen)!
Kevät kuitenkin merkitsee myös valtavan työmäärän tuloa. Edessä on biokemian tentti ja siitä muutama viikko niin saamme kirjoittaakin koko terminin lopputenttiä. Jollain kierolla tavalla olen innoissani kyseisistä tenteistä. Tiedän, kuulostaa hyvin oudolta (varsinkin kun biokemia ei ole vielä riittävän hyvin hallussa), mutta toisaalta samalla kun tentteihin lukee niin voi miettiä että mitä sitä tässä puolessa vuodessa onkaan oppinut. Aika on vierähtänyt hyvin nopeasti, ei tunnu ollenkaan siltä että olisi kohta asunut neljä kuukautta täällä!
Kieli alkaa olla vähitellen hallussa jo hieman paremmin (sanasto tosin on kiitos spexin ehkä hyvin erilaista kuin opinnon alkuvaiheissa tarvitsisi), kaupungilla alkaa osata jo liikkua ja SL:n reittiopasta osaa jopa käyttää! Kuitenkin samalla englanninkielisten kirjojen luku on hankalahkoa kun ei osaa kääntää niitä ruotsiksi, bussilinjojen tulkinta on maisterin tutkinnon vaativaa ja ruotsalainen diskussion-kulttuuri ärsyttää välillä kun asiat voisi tehdä nopeammin ja tehokkaamminkin. Aurinko saa kuitenkin nämäkin asiat tuntumaan pieniltä, eihän kukaan auringonpaisteessa voi olla ärsyyntynyt mistään?
Kävin tänään katsomassa musikaalin Spök Cirkuksessa (saimme ilmaiset liput spexitutun kautta). Musikaali oli vaikuttava, vaikkakaan en siitä ymmärtänyt kaikkea. Lavasteet olivat mielettömän hienoja, näyttelijät tekivät upeaa työtä ja itse teatteri... Olen kyllä käynyt sekä Kansallisoopperassa että -teatterissa mutta sali oli... Valtava. Jo pelkkä salin näkeminen oli elämys!
Kävinpä myös Suomalaiset medisiinarit Ruotsissa RY:n kevätkokouksessa. Oli hauska tavata muitakin suomalaisia medisiinareita ja kuulla millaisia opinto-ohjelmia muissa kaupungeissa. Hyödyllisintä oli kuitenkin ehkä kuulla KI:stä valmistuneen kokemuksia. Keskustelu biokemiasta, duggasta ja opettajasta valaisivat paljon. Oli lohdullista (oikeasti) kuulla että 60% reputtaa biokemian duggan. Sitä tajusi itsekin että jos näin tulee käymään, niin ei se maailma siihen pääty, päinvastoin. Silloin avautuu uusi maailma, restduggat ja inhimillisyyden ymmärtäminen. Kukaan ei ole täydellinen eikä voi osata kaikkea. Oikeasti.
Huh, tulipa syvällistä pohdintaa. Täytyneekin kirjoittaa näitä päivityksiä enemmän iltaisin (tai öisin niinkuin nyt)... :D
Suomessa tehdään ensin ja sitten vasta keskustellaan mikä meni vikaan : )
VastaaPoistaTotta. Mutta välillä tuntuu että ryhmätyöt saisi tehtyä nopeammin jos kaikesta ei diskuteerattaisi niin paljoa. Tosin sillainhan sen kielen oppii :)!
Poista