Kulttuurieroja

Suomi ja Ruotsi. Naapurimaat joilla on paljon yhteistä historiaa takana ja paljon yhteistyötä nykyaikana. Maat, joiden valtionpäämiehillä on lämpimät välit. Perinteen mukaisesti Suomen Tasavallan presidentti tekee ensimmäisen valtiovierailunsa juuri Ruotsiin.

Tällaisilla mailla luulisi olevan paljon yhteistä, jopa hyvin samankaltainen kulttuuri. Pääpiireteittäin suomalainen ja ruotsalainen kulttuuri muistuttavat toisiaan. Ne ovat ne läheiset serkukset siellä sukujuhlissa. Ne, jotka pitävät tiiviisti yhteyttä ja vaihtavat ideoita ja ajatuksiaan, mutta kuitenkin lisäävät niihen oman mausteensa.

Perinteisestihän Suomea ja Ruotsia on verrattu veljeksiin. Ruotsi on se isoveli, joka hellästi katsoo vauhdikkaampaa pikkuveljeään Suomea. Vertauskuvalla on tosi pohja, sillä ruotsalaiset tuntuvat olevan kovin arkoja ja varovaisia. Siinä missä Suomessa puhutaan suoraan ja asioiden oikeilla nimillä, niin Ruotsissa diskuteerataan ja koitetaan kierrellä ja kaarrella. Ruotsissa ei missään tapauksessa saa sanoa negatiivisia asioita, ei ainakaan ilman jotain kevennystä. Kivaahan se on että ei valiteta turhasta, mutta välillä häiritsee kun joutuu arvailemaan keskustelukumppaninsa todellisen mielipiteen (sarkasmia eikä ironiaakaan kovin usein kuule ruotsalaisen suusta eikä sitä aina edes ymmäretä).

Suomessa on pitkään yritetty kieltää järjestäytynyt kerjääminen. Asiaa on käsitelty korkeissa tahoissakin. Ruotsissa eräs puolue on ottanut näin eurovaalien alla järjestäytyneen kerjäämisen kieltämisen asialistalleen. Kyseisiä mainoksia on sotkettu, kaikki muut puolueet ovat järkyttyneitä kampanjasta ja koko Ruotsi tuntuu kuohuvan asiasta. Ruotsalaisten reaktio tuntuu todella erikoiselta, sillä Suomessa asia otettiin vastaan lähinnä positiivisesti ja sitä kannatti useampikin puolue.

On Suomella ja Ruotsilla toki eroavaisuuksia paljon pienemmissäkin asioissa. Esimerkiksi fika (kahvittelu). Ruotsalaiset haluavat pelkästään makeaa kahvipöytäänsä/väliaikamyymälään, kun taasen Suomessa kuuluu olla jotain suolaistakin. Ruotsalaiset käyttävät juoksukenkiä jakkupuvun/pikkutakin kanssa, jotain mitä ei Suomessa näe. Ruotsalaiset halaavat paljon useammin kuin suomalaiset esimerkiksi tervehtiessään.

On kulttuureissa toki paljon yhteistäkin. Bussia jonotetaan vaihtamatta kuulumisia. Julkisisissa kulkuvälineissä vältellään katsekontaktia ja niihin kuuluu hiljaisuus. Liian harva tervehtii bussikuskia.

Loppujen lopuksi on vain hyvä asia että maiden välillä on eroja. Juuri ne tuovat rikkaautta maailmaan, sillä jokainen yksilökin on erilainen! Oikeastaan olisi tylsä matkustaa, jos kaikkialla olisi vain samanlaista.

Kommentit

  1. Heippa!
    Löysin sun blogin tänään, ja saat musta kyllä aktiivi-lukijan! Itsellä päättyy just toinen vuosi Turun lääkiksessä, kiva lueskella miten siellä lahden toisella puolella opinnot sujuu! Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että mitenkä siellä on jaoteltu preklinikka ja klinikka? Eli siis milloin teistä tulee kandeja? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kuulla :)! On paljon mukavampi kirjoittaa kun tietää että tekstillä on lukijoita.

      Meillä on preklinikka t1-t4 eli ensimmäiset kaksi vuotta. Tämän jälkeen alkaa kliininen vaihe, joka menee kentällä. Opiskelijat jakaantuvat eri sairaaloihin ympäri Tukholmaa ja luennot ja käytäntö vuorottelevat. Jokaisella sairaalalla on kuulemma vähän omanlaisensa opetuksen painotus, mutta kaikki kuitenkin lukevat ja käyvät läpi samat asiat.

      Eikös Suomessakin ole pre/klin -jako että ensimmäiset 2 vuotta preklin ja loput kliinistä?

      Poista
    2. Jep, samalla tavalla on jaettu täälläkin! Mietiskelin vaan, että millaiset mahikset olis tulla Ruotsiin vaihtoon klinikassa. Ootko nähny/kuullu että olis suomalaisia lääkisläisiä siellä kuinka paljon? :)

      Poista
    3. Itse asiassa täällä on muutama vaihdossa Suomesta, olen törmännyt heistä kahteen (molemmat Itä-Suomen yliopistossa loppuvaiheen opiskelijoita). Käsittääkseni tänne on mahdollisuus päästä, varsinkin Suomesta kun kieltä on kuitenkin opiskeltu. Eri asia on että miltä lukukaudelta löytyy paikkoja, esimerkiksi eräs vaihtari lukee täällä termin 2:tä (toinen lukukausi) vaikka Suomessa on lukenut yli neljä vuotta...

      Myös kansainvälisen lääkisjärjestön kautta voi löytyä vaihtomahdollisuuksia, meillä on ainakin IFMSA:n kautta mahdollisuus mennä vaihtoon Suomessa.

      Poista
    4. Niin, ja kesätyötkin voi olla mahdollisuus tulla Ruotsiin! Vikariande underläkarena saa toimia 4,5 vuoden opintojen jälkeen, ennen sitä voi tehdä esim. lähihoitajan sijaisuuksia. Itse menen vanhainkotiin kesäksi töihin.

      Poista
    5. Joo kesätöistä olenkin kuullut aika paljon, ja tosi positiivisia juttuja! Ilmeisesti Suomen lääkiksissä (ainakin Turussa) on pipo aika kireällä, eli on tosi vaikeeta saada hyväksiluettua kursseja muualta, vaikka sisältö olisi sama. Tuntuu hölmöltä lähteä vaihtoon esim. 3kk, jos sen takia tippuu kurssilta.. Mut hei, tsemppiä opiskeluun ja kivaa kesää! :-)

      Poista
    6. Juu, sama tiukkuusaste on täällä... On se kuitenkin aika kummallista, sillä samat paperit kuitenkin kaikista saa :).

      Kiitokset, sitä samaa :)!

      Poista
  2. Hei, täytyykin käydä vastaamassa :)!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka päädyinkään tänne?

Jokakeväinen loppurutistus

Maalissa ollaan :)