Helppoa kuin pyörällä ajo
Kevät. Kirjoitin sen saapuneen Tukholmaan. Taisin iloita aivan liian aikaisin, sillä tässä välissä on ehtinyt pyryttää lunta useammankin kerran. Katkeraa? Ehkä, varsinkin kun samaan aikaan Uppsalassa on +13 ja aurinkoista... Se siitä kylmästä kaupungista.
Pääsiäisen kunniaksi olen lomailemassa Suomessa. Tai sen lomailun suhteen on niin ja näin, kun oven takana koputtelee stationsexamination. Kaiken pääsiäisjuhlinnan ja sukuloinnin ohella saan tutustua kudoksiin ja ihmisen rakenteisiin olan takaa. Tabletilleni olen ladannut useamman anatomian sovelluksen kaikkien kirjojeni kaveriksi... Onneksi aihe on mieluisa, vaikkakaan ei ehkä mikään helpoin (eikun hetkinen, onpas. Biokemia on vaikeaa).
Ajoin tänään pyörällä ensimmäistä kertaa yli vuoteen (en tunnusta muistavani ajaneeni viime kesänä). Aluksi hieman hirvitti sillä pelkäsin taidon unohtuneen (kyllä, ihminen voi unohtaa vuodessa vaikka mitä). Reippaan lenkin jälkeen kuitenkin oli voittajafiilis, sillä muistin miksi rakastankaan pyöräilyä. Se vapaus jonka tuntee hulmuavan hiuksissa. Ne vaihtuvat maisemat. Satulaan noustessa voi jättää taakseen kaikki maalliset murheet.
Just... Tuli kyllä taas niin paatoksellista tekstiä joka suorastaan on kuorrutettu ylipirteällä asenteella. Eli jotain todella minua itseäni siis. Pahoitteluni kaikki ;)!
Pitkän tauon jälkeen olen päässyt myös seuraamaan perheeni kissan edesottamuksia. En ole varma olenko kirjoittanut siitä aiemmin, mutta yhteen lauseeseen tiivistettynä niin kissani on koirani. Kirjaimellisesti. En ymmärrä kuinka on mahdollista että kissan ruumiissa on niin pesunkestävä koira. Heitä ponnari ja käske noutamaan, niin voit olla varma että kissa tuo sen (jos jaksaa ja huvittaa). Pentuna sama katti rohmusi ruokansa koirien kipoista, liekö tällä ollut jokin vaikutus koiramaisuuteen?
Edellisviikolla ilmassa leijunut laivalakko oli omiaan tuottamaan harmaita hiuksia. Olin peloissani että Suomeen matkaaminen hankaloituu ja estyy, sillä olin varma lakon toteutumisesta. Voit vain kuvitella helpotukseni kun sain kaverilta viestiä että Amorella kulkeekin ja lakkoa ei tulekaan.
Lakon sattuessa kauan odotettu laivamatka olisi peruuntunut. Olimme siis pienellä porukalla sopineet matkaavamme yhdessä Turkuun, sillä seurassahan matka taittuu letkeimmin. Jos aiemmin rakastinkin laivoja, niin vasta turkulaista alkuperää olevien ystävieni ansiosta ymmärsin vanhan kunnon Amon hohdon. Se jännitys että pääseekö Amorella ehjänä ja ajoissa satamaan, ne vanhat hyttikäytävät, upeat hytit (tämä EI ole sarkasmia!).... Kokonaisuus on jotain uskomattoman upeaa!
Hmm... Eiköhän siinä ollut kaikki tältä kertaa. Iloista pääsiäistä immeiset!
Pääsiäisen kunniaksi olen lomailemassa Suomessa. Tai sen lomailun suhteen on niin ja näin, kun oven takana koputtelee stationsexamination. Kaiken pääsiäisjuhlinnan ja sukuloinnin ohella saan tutustua kudoksiin ja ihmisen rakenteisiin olan takaa. Tabletilleni olen ladannut useamman anatomian sovelluksen kaikkien kirjojeni kaveriksi... Onneksi aihe on mieluisa, vaikkakaan ei ehkä mikään helpoin (eikun hetkinen, onpas. Biokemia on vaikeaa).
Ajoin tänään pyörällä ensimmäistä kertaa yli vuoteen (en tunnusta muistavani ajaneeni viime kesänä). Aluksi hieman hirvitti sillä pelkäsin taidon unohtuneen (kyllä, ihminen voi unohtaa vuodessa vaikka mitä). Reippaan lenkin jälkeen kuitenkin oli voittajafiilis, sillä muistin miksi rakastankaan pyöräilyä. Se vapaus jonka tuntee hulmuavan hiuksissa. Ne vaihtuvat maisemat. Satulaan noustessa voi jättää taakseen kaikki maalliset murheet.
Just... Tuli kyllä taas niin paatoksellista tekstiä joka suorastaan on kuorrutettu ylipirteällä asenteella. Eli jotain todella minua itseäni siis. Pahoitteluni kaikki ;)!
Pitkän tauon jälkeen olen päässyt myös seuraamaan perheeni kissan edesottamuksia. En ole varma olenko kirjoittanut siitä aiemmin, mutta yhteen lauseeseen tiivistettynä niin kissani on koirani. Kirjaimellisesti. En ymmärrä kuinka on mahdollista että kissan ruumiissa on niin pesunkestävä koira. Heitä ponnari ja käske noutamaan, niin voit olla varma että kissa tuo sen (jos jaksaa ja huvittaa). Pentuna sama katti rohmusi ruokansa koirien kipoista, liekö tällä ollut jokin vaikutus koiramaisuuteen?
Edellisviikolla ilmassa leijunut laivalakko oli omiaan tuottamaan harmaita hiuksia. Olin peloissani että Suomeen matkaaminen hankaloituu ja estyy, sillä olin varma lakon toteutumisesta. Voit vain kuvitella helpotukseni kun sain kaverilta viestiä että Amorella kulkeekin ja lakkoa ei tulekaan.
Lakon sattuessa kauan odotettu laivamatka olisi peruuntunut. Olimme siis pienellä porukalla sopineet matkaavamme yhdessä Turkuun, sillä seurassahan matka taittuu letkeimmin. Jos aiemmin rakastinkin laivoja, niin vasta turkulaista alkuperää olevien ystävieni ansiosta ymmärsin vanhan kunnon Amon hohdon. Se jännitys että pääseekö Amorella ehjänä ja ajoissa satamaan, ne vanhat hyttikäytävät, upeat hytit (tämä EI ole sarkasmia!).... Kokonaisuus on jotain uskomattoman upeaa!
Hmm... Eiköhän siinä ollut kaikki tältä kertaa. Iloista pääsiäistä immeiset!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKypärä päähän ja baanalle.
VastaaPoistahttp://koti.mbnet.fi/roklubi/ROK%20Bikers/kuvat/animated_bicycle.gif
Oon hakenut nyt Karolinska Instituteniin. Pisteeni ovat täydet 22,5. Osaatko sanoa miten paikat jaetaan, siis onko minulla mahdollisuuksia kun en osallistu högskoleprovetiin?
VastaaPoistaHmm... Etukäteen tulosta on todella vaikea ennustaa, mutta täysillä pisteillä pitäisi olla todella suuri todennäköisyys päästä sisälle :)!
Poista