Maratonista palautuminen
Kuten useimmat varmaan ovat arvanneetkin, on toukokuu ollut hyvin kiireinen kuukausi minulle. Tekstiä tänne ehdin kirjoittaa vain kerran. Samaan aikaan kun muut treenasivat Tukholman maratonia varten, minä treenasin omaa tenttimaratoniani varten.
Päivät täyttyivät kevyistä solubiologian verryttelyistä jotka johtivat kohti muutamaa astetta rankempaa biokemiaa. Tähän lisäsin toki myös histologiaa, anatomiaa sekä fysiologiaa saadakseni hieman vaihtelua ja kokonaisvaltaisemman kuvan maratonini reitistä. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla astuin sekä maanantaina että torstaina tenttisaliin kirjoittaakseni megaisot tentit. Nyt kun tuo suoritus on jo jäänyt taakse, osana on vain odotella tuloksia. Toivon todella ensimmäisen tentin menneen läpi, sitä en kesällä jaksaisi lukea. Jälkimmäinen tentti tuskin menee läpi, sillä siihen ehdin lukea aivan liian vähän. Onneksi aihe on mielenkiintoinen joten sen elokuiseen uusintaan luen mielelläni.
Useimmat juhlistaisivat loman alkamista jollain mukavalla ja iisillä. Juhlimalla kavereiden kanssa, kunnon shoppailukierroksella tai jopa lomamatkalla. Oma versioni tästä on aamuvuorot töissä, puolentoistatunnin matkan päässä. Kesäaamuihin on kuitenkin mukava herätä. Aurinko paistaa, luonto on jo herännyt. Ilma toki on viileänkirpeä ja väsymys armoton. Kunnon puurolautanen ja teekuppi ovat omiaan näitä vastaan taisteluun. Ajatus myös omasta sängystä illalla auttaa.
Kevät tarkoittaa useille valmistujaisia. Moni ruotsalaisista kavereistani valmistui nyt lääkäreiksi. Pääsin osallistumaan tämän vuoksi muutamiin valmistujaisjuhliin. Meno oli aivan erilaista kuin Suomessa, jossa juhlat ovat aina kovin virallisia. Ehkä kultturiemme erot jotenkin korostuvat valmistujaisissa. Siinä missä suomalaiset juhlistavat valmistumista arvokkaalla virallisuudella ja hiljaisuudella, juhlivat ruotsalaiset riemun helskyessä laitojen yli.
Kevään valmistujaiset aiheuttivat kuitenkin itselleni pienimuotoisen ahdistusstressikauhistuspuuskan. Tuntui että kaikki muut valmistuvat, fb-syötteeni täyttyi riemujulistuksista kandeiksi valmistuneilta, uusilta ylioppilailta, lääkäreiltä yms. Olen todella iloinen ja onnellinen heidän kaikkien puolesta. Nämä ihmiset ovat kovasti uurtaneet tämän eteen. Kuitenkin itseäni alkoi ahdistaa se että en ole edistynyt opintojeni kanssa. Olen vaihtanut alaa, olen uppehållilla, jumitan sen saman DFM1-tentin kanssa. Lukiokaverini alkavat olla jo valmiita opintojensa kanssa, minä vasta taipaleen alussa.
Ahdistukseen, tähänkin, kuitenkin auttoi keskustelu. Siinä vaiheessa kun minua muistutettiin että ei kaikkien tarvitse mennä putkessa, vaan on jees edetä omaan tahtiinsa alkoi jo tuntua paremmalta. Ja kun eräs tänä kesänä kandiksi valmistuva muistutti että olen vaihtanut opintoja ja muuttanut ulkomaille, niin tunsin saavani hiljaisen hyväksynnän sille että valmistujaiseni häämöttävät valovuoden päässä. Sisäinen ääni pääni sisällä lopetti valittamisensa ja suuntasi voimavaransa opiskeluihin kannustamiseen.
Noniin, eiköhän tässä ole taas vähän kuulumisia päivitettynä. Menen hautautumaan Valtaistuinpeli-kirjojen alle. Nähdään taas kun olen saanut ensimmäisen osan luettua loppuun ;)
Päivät täyttyivät kevyistä solubiologian verryttelyistä jotka johtivat kohti muutamaa astetta rankempaa biokemiaa. Tähän lisäsin toki myös histologiaa, anatomiaa sekä fysiologiaa saadakseni hieman vaihtelua ja kokonaisvaltaisemman kuvan maratonini reitistä. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla astuin sekä maanantaina että torstaina tenttisaliin kirjoittaakseni megaisot tentit. Nyt kun tuo suoritus on jo jäänyt taakse, osana on vain odotella tuloksia. Toivon todella ensimmäisen tentin menneen läpi, sitä en kesällä jaksaisi lukea. Jälkimmäinen tentti tuskin menee läpi, sillä siihen ehdin lukea aivan liian vähän. Onneksi aihe on mielenkiintoinen joten sen elokuiseen uusintaan luen mielelläni.
Useimmat juhlistaisivat loman alkamista jollain mukavalla ja iisillä. Juhlimalla kavereiden kanssa, kunnon shoppailukierroksella tai jopa lomamatkalla. Oma versioni tästä on aamuvuorot töissä, puolentoistatunnin matkan päässä. Kesäaamuihin on kuitenkin mukava herätä. Aurinko paistaa, luonto on jo herännyt. Ilma toki on viileänkirpeä ja väsymys armoton. Kunnon puurolautanen ja teekuppi ovat omiaan näitä vastaan taisteluun. Ajatus myös omasta sängystä illalla auttaa.
Kevät tarkoittaa useille valmistujaisia. Moni ruotsalaisista kavereistani valmistui nyt lääkäreiksi. Pääsin osallistumaan tämän vuoksi muutamiin valmistujaisjuhliin. Meno oli aivan erilaista kuin Suomessa, jossa juhlat ovat aina kovin virallisia. Ehkä kultturiemme erot jotenkin korostuvat valmistujaisissa. Siinä missä suomalaiset juhlistavat valmistumista arvokkaalla virallisuudella ja hiljaisuudella, juhlivat ruotsalaiset riemun helskyessä laitojen yli.
Kevään valmistujaiset aiheuttivat kuitenkin itselleni pienimuotoisen ahdistusstressikauhistuspuuskan. Tuntui että kaikki muut valmistuvat, fb-syötteeni täyttyi riemujulistuksista kandeiksi valmistuneilta, uusilta ylioppilailta, lääkäreiltä yms. Olen todella iloinen ja onnellinen heidän kaikkien puolesta. Nämä ihmiset ovat kovasti uurtaneet tämän eteen. Kuitenkin itseäni alkoi ahdistaa se että en ole edistynyt opintojeni kanssa. Olen vaihtanut alaa, olen uppehållilla, jumitan sen saman DFM1-tentin kanssa. Lukiokaverini alkavat olla jo valmiita opintojensa kanssa, minä vasta taipaleen alussa.
Ahdistukseen, tähänkin, kuitenkin auttoi keskustelu. Siinä vaiheessa kun minua muistutettiin että ei kaikkien tarvitse mennä putkessa, vaan on jees edetä omaan tahtiinsa alkoi jo tuntua paremmalta. Ja kun eräs tänä kesänä kandiksi valmistuva muistutti että olen vaihtanut opintoja ja muuttanut ulkomaille, niin tunsin saavani hiljaisen hyväksynnän sille että valmistujaiseni häämöttävät valovuoden päässä. Sisäinen ääni pääni sisällä lopetti valittamisensa ja suuntasi voimavaransa opiskeluihin kannustamiseen.
Noniin, eiköhän tässä ole taas vähän kuulumisia päivitettynä. Menen hautautumaan Valtaistuinpeli-kirjojen alle. Nähdään taas kun olen saanut ensimmäisen osan luettua loppuun ;)
Kommentit
Lähetä kommentti