Kesä kaupungissa

Olen asunut koko ikäni isossa kaupungissa. Kesät ovat sujuneet sutjakasti kulkien kaupungin puistoissa, uimarannoilla tai ihan vaan kotiparvekkeella riippumatossa lukien. Tukholmaan muuttaessani jouduin luopumaan tästä kesäkeitaastani, rakkaasta parvekkeesta.

Tukholmassa olen joutunut keksimään vaihtoehtoisia virikkeitä. Lähistön uimapaikat on tullut tarkistettua ja pyöräkin on saanut runsain mitoin liikuntaa. Ilokseni ja onnekseni myös koulu muistaa kesällä ja saan lukea kahteen uusintatenttiin koko kesän. Jippii kuinka mukavaa! (NOT)

Niin, nuo uusintatentit. Kuten aiemmista päivityksistäni on voinut päätellä, olen ottanut aika raskaasti sen etten vieläkään päässyt läpi. Mahtavien ystävieni tuella kuitenkin olen päässyt hilautumaan vähitellen positiivisemmalle tuulelle. En tiedä mitä, mutta jotakin olen elämässäni tehnyt oikein kun ympärilläni on näin ihania ihmisiä! Esimerkkinä mainittakoon että olen saanut oppitunteja histologiassa, olen saanut tukea ja kannustusta sekä kaksi ihanaa ystävääni ovat koonneet minulle lukuaikataulun Vaikeaa tehtävää varten. En vielä tiedä miten korvaan tämän kaiken vaivannäön näille kaikille ihanille, mutta jollakin tavalla sen aion hyvittää. Ainakin pääsemällä läpi tentistä näin ensi alkuun...

Kolea sää on hieman verottanut kesäintoa, tai kun pilvisessä säässä ei kauheasti tee mieli mennä rannalle. Toki työpäivinä harmaa, kylmä sää ei haittaa, mutta vapaapäiväni haluaisin vain viettää Ferrieriä lukien rannalla (kyllä, ottaen vapaaehtoisesti sen ihosyöpäriskin).

Harmaa sää on saanut minut haaveilemaan matkustamisesta jonnekkin lämpimään lomakohteeseen. En ikinä ole ollut rantalomatyyppiä, mutta nyt olisin valmis pakkaamaan kimpsut ja kampsut sekä hyppäämään ensimmäiseen Balille menevään koneeseen. Tai edes Barceloonaan (siellä tulisi yhdistettyä ranta- ja kaupunkilomien parhaat puolet!). Täällä kotopuolessa minut kuitenkin pitää jo muutamaan kertaan mainitut tentit. Tiedän että loman jälkeen tarvitsen kuitenkin aina lomaa, niin aurinkorannalla lokoilu vain verottaisi kallisarvoista lukuaikaa.

Ehkä ensi kesänä. Tai sitten kun tuo rakas DFM1 on läpi niin oikeasti matkustan Balille. Aika näytttää.

Kommentit

  1. Unknown6. heinäkuuta 2015 klo 17.47

    Kesä kaupungissa

    https://youtu.be/Gqo_oJI0zMQ

    VastaaPoista
  2. Anonyymi13. heinäkuuta 2015 klo 10.20

    Moikka, blogisi tuli vastaan muutama viikko sitten. Ihan todella mielenkiintoista kuulla miten lääkis toimii Ruotsissa. Ja loistavaa, että suomalaisilla on enemmän rohkeutta lähteä ulkomaille. Itse opiskelen lääkiksessä Ranskassa, ja on mukava juuri vertailla systeemejä. Kaikista meistä tulee varmasti oivia lääkäreitä vaikka kurssijärjestys olisikin hieman erilainen :D
    oma blogini http://www.lily.fi/blogit/laakis-pariisissa/
    Sazou

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka päädyinkään tänne?

Otsikko herättää varmasti monessa ihmetystä. Onko kirjoittaja eksynyt? Vaiko filosofi? Vai vaan pyörällään päästään tämän kaiken biokemian lukemisen jälkeen. Oikea vastaus on että ei mitään yllä olevista vaihtoehdoista. Tämä kirjoitus on vastaus lukijoiden toiveeseen ja nimensä mukaisesti tulee kertomaan kuinka päädyinkään opiskelemaan Tukholmaan. Olen pienestä lapsesta asti halunnut työskennellä hoitoalalla. Milloin kirjoittelin ystävänkirjan sivuille haaveammatikseni lääkärin, milloin sairaanhoitajan. Lukiossa luin (ja kirjoitin) biologian, kemian ja fysiikan pitkänä. Abivuoden kevät oli ahkeran lukemisen aikaa, kävin valmennuskurssilla lääketieteen pääsykoetta varten (hain Helsinkiin) ja yritin tehdä parhaani. Sain ihan hyvät pisteet, mutta ne eivät riittäneet sisäänpääsyyn. Olin käynyt myös pääsykokeissa sairaanhoitajaksi opiskelua varten ja pääsinkin sinne opiskelemaan. Vuosi meni nopeasti niiden opintojen parissa ja tunsin olevani oikealla alalla, mutta ajattelin kuitenkin
Lue lisää

Jokakeväinen loppurutistus

Kuten päivitysvälistä olettaa saattaa, niin on Tukholmassa pitänyt kiirettä. Kahdeksasta viiteen- päivät Danderydissä veivät voimia ja toukokuun alussa väsymyskerroin oli huipussaan. Onneksi lisääntynyt valon määrä antoi energiaa ja aamuisin oli helpompi herätä aikaisin. Ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana olen suorittanut kurssin kokonaan sillä terminillä millä se on pidetty. Den sjuka människan 2 on nyt takana ja 25,5 opintopistettä enemmän rekisterissä. Toukokuun puolivälissä ollut diagnostiikan tentti meni kerralla läpi, vaikka olinkin asiasta hyvin stressaantunut. Kyseinen tentti on ns. "spärritentti", eli se pitää olla suoritettuna hyväksytysti ennen klinikan alkua. Ja tunnetusti minulla on tapana jännittää näissä tenteissä... Siksi iso kivi vierähtikin sydämeltä kun tulokset julkaistiin. Lomalle sitä kuitenkaan ei vielä päästä, ensi viikolla edessä on preklintentti (kahden ensimmäisen opiskeluvuoden asiat koottuna) ja patologian tentti. Näistä olen lukenut v
Lue lisää

Maalissa ollaan :)

Kuva
 Tämä blogi on ollut kovin hiljainen viime vuosina, suurimpana syynä se että olen ollut aktiivisempi toisen blogin kanssa ja opiskelu sekä elämä ylipäätään on vienyt ajan kirjoittamiselta. Ja kun tulee riittävä tauko niin kynnys jatkaa on entistä korkeampi. Tänään kuitenkin kirjoitan sillä olen valmistunut perjantaina lääkäriksi ja näin ollen saavuttanut sen akateemisen tavoitteen mikä minulla oli tänne muuttaessa. Voisin analysoida matkaa ja kuinka siinä on ollut eri käänteitä mutta sairastumiseni 2015/2016 jälkeen tie on välillä ollut niin pomppuisaa että yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Sen sijaan ajattelin listata asioita mitkä minut maaliin lopulta toivat. - Ystävät ja heidän uskomattoman ihana tuki. Sairastuttuani pelkäsin että menetän tulevan ammattini lisäksi kaikki ystäväni. Eräs kovin viisas Märsta sanoi minulle että oli minulla mikä sairaus vaan, vaikka psykiatrinen, niin se ei muuta sitä miten ystäväni suhtautuvat minuun. Eikä se kyllä muuttanutkaan sitä :) - Kurssikaveri
Lue lisää