Yöelämää ja auringonpaistetta

Kuluneen kahden kuukauden aikana vuorokausirytmini on muistuttanut lähinnä jonkin yöeläimen rytmiä. Illan saapuessa ja muiden mennessä nukkumaan niin minä olen virkeimmilläni ja ihailemassa auringonlaskua työpaikan ikkunoista. Naapureitani en ole tavannut kuin vain muutaman, sillä liikumme aivan eri aikoihin.

Yöhoitajan työ on aivan mahtavaa, yöaikaan on helppo valvoa (paljon helpompi kuin herätä aamulla klo 4.30). Kuitenkin siinä on myös omat varjopuolensa. Sosiaalinen elämä on vaikeaa, kun perhe ja ystävät elävät eri rytmissä. Tenttiin lukeminen on hiukan hankalaa, kun päivällä pitää nukkua että yöllä jaksaa. Auringosta ei pääse nauttimaan.

Kuitenkin työn positiiviset puolet vievät voiton. Saan pitkät vapaat joilla ehdin nähdä sukulaisiani, perhettä ja ystäviä. Vapaapäivinä saan nauttia auringosta (oli muuten ihana käydä Suomessa kun siellä on ihanat helteet ja aurinko helottaa täydeltä taivaalta). Biokemiaa yms ehtii lukea pendelissä matkalla töihin ja vapailla. Lisäksi yötyö antaa aivan erilaista varmuutta. Yöllä kun vastaat osastostasi ja asukkaistasi yksin.

Olin Suomessa viime viikolla. Tukholmassakin on helteitä, mutta laivasta Suomeen astuessa ymmärsin että mikään ei voi vetää vertoja niille helteille mistä Suomessa nautitaan. Se kaunis auringonpaiste ja ihana lämpö...! Tokihan kaikki eivät tästä ole samaa mieltä, mutta näin yötyöläisen näkökulmasta helteet vapailla on unelmaa :D! Laivamatkakin oli tavallista ihanampi kun sai istua aurinkokannella ja ihastella saaristoa.

Kesä on mennyt todella nopeasti. Tai siis kyllähän vielä kesää on runsaasti jäljellä (tämän lauseen kirjoitettuani päässä alkoi soida Mamban eräs laulu...), mutta tuntuu uskomattomalta että on heinäkuun loppu... Minne aika on oikein ehtinyt kadota? Onnekseni voin todeta että en laatinut kesäksi mitään must do -listaa. Voisi muuten tulla meinaan kiire totetuttaa se ;D. Loppukesä sujuu sopivasti lukien tentteihin, tehden töitä, matkaillen (Gotlanti kutsuu) ja kuunnellen Cheekiä livenä (Olympistadion....!). Tämän lisäksi aion ehdottomasti käydä uimassa, ottaa aurinkoa ja tehdä puistopiknikkejä.

Eiköhän siinä ole ihan riittävästi ohjelmaa?

Niin, blogi löytyy nyt myös Facebookista! https://www.facebook.com/ajatuksiavillasukissa





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka päädyinkään tänne?

Otsikko herättää varmasti monessa ihmetystä. Onko kirjoittaja eksynyt? Vaiko filosofi? Vai vaan pyörällään päästään tämän kaiken biokemian lukemisen jälkeen. Oikea vastaus on että ei mitään yllä olevista vaihtoehdoista. Tämä kirjoitus on vastaus lukijoiden toiveeseen ja nimensä mukaisesti tulee kertomaan kuinka päädyinkään opiskelemaan Tukholmaan. Olen pienestä lapsesta asti halunnut työskennellä hoitoalalla. Milloin kirjoittelin ystävänkirjan sivuille haaveammatikseni lääkärin, milloin sairaanhoitajan. Lukiossa luin (ja kirjoitin) biologian, kemian ja fysiikan pitkänä. Abivuoden kevät oli ahkeran lukemisen aikaa, kävin valmennuskurssilla lääketieteen pääsykoetta varten (hain Helsinkiin) ja yritin tehdä parhaani. Sain ihan hyvät pisteet, mutta ne eivät riittäneet sisäänpääsyyn. Olin käynyt myös pääsykokeissa sairaanhoitajaksi opiskelua varten ja pääsinkin sinne opiskelemaan. Vuosi meni nopeasti niiden opintojen parissa ja tunsin olevani oikealla alalla, mutta ajattelin kuitenkin
Lue lisää

Jokakeväinen loppurutistus

Kuten päivitysvälistä olettaa saattaa, niin on Tukholmassa pitänyt kiirettä. Kahdeksasta viiteen- päivät Danderydissä veivät voimia ja toukokuun alussa väsymyskerroin oli huipussaan. Onneksi lisääntynyt valon määrä antoi energiaa ja aamuisin oli helpompi herätä aikaisin. Ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana olen suorittanut kurssin kokonaan sillä terminillä millä se on pidetty. Den sjuka människan 2 on nyt takana ja 25,5 opintopistettä enemmän rekisterissä. Toukokuun puolivälissä ollut diagnostiikan tentti meni kerralla läpi, vaikka olinkin asiasta hyvin stressaantunut. Kyseinen tentti on ns. "spärritentti", eli se pitää olla suoritettuna hyväksytysti ennen klinikan alkua. Ja tunnetusti minulla on tapana jännittää näissä tenteissä... Siksi iso kivi vierähtikin sydämeltä kun tulokset julkaistiin. Lomalle sitä kuitenkaan ei vielä päästä, ensi viikolla edessä on preklintentti (kahden ensimmäisen opiskeluvuoden asiat koottuna) ja patologian tentti. Näistä olen lukenut v
Lue lisää

Maalissa ollaan :)

Kuva
 Tämä blogi on ollut kovin hiljainen viime vuosina, suurimpana syynä se että olen ollut aktiivisempi toisen blogin kanssa ja opiskelu sekä elämä ylipäätään on vienyt ajan kirjoittamiselta. Ja kun tulee riittävä tauko niin kynnys jatkaa on entistä korkeampi. Tänään kuitenkin kirjoitan sillä olen valmistunut perjantaina lääkäriksi ja näin ollen saavuttanut sen akateemisen tavoitteen mikä minulla oli tänne muuttaessa. Voisin analysoida matkaa ja kuinka siinä on ollut eri käänteitä mutta sairastumiseni 2015/2016 jälkeen tie on välillä ollut niin pomppuisaa että yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Sen sijaan ajattelin listata asioita mitkä minut maaliin lopulta toivat. - Ystävät ja heidän uskomattoman ihana tuki. Sairastuttuani pelkäsin että menetän tulevan ammattini lisäksi kaikki ystäväni. Eräs kovin viisas Märsta sanoi minulle että oli minulla mikä sairaus vaan, vaikka psykiatrinen, niin se ei muuta sitä miten ystäväni suhtautuvat minuun. Eikä se kyllä muuttanutkaan sitä :) - Kurssikaveri
Lue lisää