Pala Ruotsin historiaa

Viime aikoina olen saanut tutustua ihan paikanpäällä ruotsalaisen terveydenhuollon historiaan. Ruotsin synkät salaisuudet ovat raottaneet verhoaan minulle ja aitopaikalta saan katsoa kuinka paikasta, josta porukka ennen ei hevillä päässyt pois, tehdään kalliita asumisoikeusasuntoja. Kulkiessani kotitalossani ja käydessäni pyykkituvalla voin nähdä paloja tästä osasta historiaa.

Asun siis vanhasta mielisairaalasta tehdyissä asunnoissa (oma asuintaloni siis on tosin hallintorakennuksena toiminut). Ennen muuttoa tänne selvittelin valtavasti paikan historiaa ja katselin lukuisia täällä kuvattuja YouTube -videoita. Muutama paikkaa käsittelevä blogikin tuli tutuksi. Jossain vaiheessa selkäpiitä pitkin kulki kylmät väreet kuin luin millaista täällä pahimmillaan on ollut.

Samalla sain myös selville täällä tehtyjä iloisia asioita. Eräässä dokumentissa paikan entiset asukkaat kertoivat elämästään ja pikkuhiljaa netistä löytyi myös muutakin kuin niitä aivan karmeimmasta päästä olevia tarinoita. Koska aina olen ollut kiinnostunut vanhojen paikkojen (varsinkin semmoisten johon liittyy erilaisia tarinoita) historiasta, niin iloitsen suunnattomasti tänne muutosta.

Joka aamu (välillä teidän iltanne, yötyöläisen rytmi nääs) saan kurkistaa ikkunastani sairaalarakennukseen, joka on aikanaan ollut Euroopan suurimpien mielisairaalan miestenosastoja varten. Mielessäni kutkuttaa ajatus siitä, että kellarini käytävät ovat yhteydessä alueen kaikkiin rakennuksiin (sairaala-ajan perua nääs) ja että saan käyttää vanhoja sairaalapesukoneita (tehokkaita kuin mitkä!). Keittiön ovet ovat kuin vanhoja sairaalaovia (mitä varmaan ovatkin), pääoven edessä on kyltti jossa komeilee alueen entinen nimi ja hissit yms ovat alkuperäisiä.

Kurjaa kuitenkin tässä on se, että vanhaa miestenosastotaloa ollaa tuhoamassa (ruotsiksi; muuttamassa asumisoikeusasunnoiksi). Paviljongit revitään maantasalle ja seinään hakataan koloja parvekkeita varten. Mielestäni jos vanhaan sairaalaan aiotaan tehdä asuntoja, niin silloin sitä vanhaa arkkitehtuuria tulisi kunnioittaa. Ei sairaalassa ole ollut pahemmin parvekkeita, joten miksi niissä asunnoissakaan olisi? Eikö isot ikkunat ole riittävät? Osittain varmasti taka-ajatuksena on karistaa ja kohentaa talon mainetta. Kuitenkin mielestäni talo mieluummin tulisi kunnostaa kuin yrittää muokata joksikin mitä se ei ole. Jokatapauksessa alueen historiaan kuuluu se että täällä on sijainnut mielisairaala, miksipä sitä yrittää muuttaa muuksi. Mielestäni tämä vain luo talolle aivan uudenlaista, houkuttelevaa tunnelmaa.

Salaisesti toivon että pääsisin kierrokselle alueen vanhoihin taloihin  kun ne vielä ovat tämänhetkisessä kuosissaan. Haluaisin myös nähdä kuvia ajalta kun sairaala on ollut toiminnassa. Jälkimmäinen toiveeni toteutunee, kun alueen historiasta kertova näyttely avautuu syksyllä. Ensimmäisen kohdalla joudun tyytymään ikkunoista katseluun.

Kotini on vähän erilainen vanha talo siis.