Ihminen tarvitsee vain niin paljon tavaraa kuin pystyy kantamaan puuhun

Muuttaminen... Tukholmaan muutto kävi helposti, sain pakattua tavarat puolessatoista päivässä ja ne mahtuivat kahteen matkalaukkuun ja putkikassiin. Nyt kun olen muuttamassa kaupungin sisällä niin tavaraa tuntuu olevan huomattavasti enemmän kuin tänne tullessa. Noiden edellä mainittujen kassien lisäksi tavaraa on neljässä 45l muovilaatikossa ja osa on edelleen pakkaamatta. Kuka kumma on näin paljon tavaraa soluttanut kämppääni? Enkä edes omista huonekaluja (yhden petauspatjan kyllä)...

Tavaravuori tulee vielä kasvamaan ensi viikolla kun teen elämysmatkan Suur-Tukholman suomalaisimpaan kuntaan Huddingeen. Ikealta tulee mukaan huonekaluja ja keittiötilpehööriä. Tänään sieltä kotiin palatessani mietin kiitollisena sitä että tulen saamaan apua muutossa eikä tavaroita tarvitse muuttaa itsekseen. Selkäni ei ikinä kestäisi sitä (tai hermot).

Tukholmassa tuntuu olevan muuttokausi. Tukholman suomalaisista kavereistani yli puolet muuttaa nyt kesä-heinäkuussa Tukholman sisällä. Toisilta on saanut vertaistukea kun Ikea-katalogi alkaa ahdistaa ja sopivia verhoja tai mattoa ei tunnu löytyvän. First world problems, tiedän.

Kaiken muuttohässäkän keskellä olen alkanut miettiä että kuinka paljon tavaraa sitä ihminen oikein tarvitsee? Olen ollut aina tavarahamsteri, tiedän sen. En osaa luopua tavarasta, jokaisella esineellä tai piirroksella on oma tarinansa. Kuitenkaan mielestäni minulla ei ole liiaksi tavaraa, siitä olen varma. Tarvitsen kaikkia tavaroitani. Silti oli hätkähdyttävää tajuta paljonko tavaraa on ehtinyt kertyä alle puolessa vuodessa tänne, kun suurimman osan tavaroistani olen kuitenkin jättänyt Suomeen kotiin.

Tuleepahan ainakin harjoiteltua ergonomista toimintaa ja saatua kunnon lihastreeni kun ensi viikolla on muuttopäivä :)


Kommentit

  1. Unknown28. kesäkuuta 2014 klo 6.22

    Onkohan nämä tosiseikat tavaramäärästä ja Ikea helvetistä kerrottu muuttoapulaisille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukkaprinsessa28. kesäkuuta 2014 klo 10.21

      On, sillä kysyttäessä mahtuuko ne autoon vastasin että mahtuvat. Ja kyllähän ne sinne tulevat mahtumaan hyvin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka päädyinkään tänne?

Otsikko herättää varmasti monessa ihmetystä. Onko kirjoittaja eksynyt? Vaiko filosofi? Vai vaan pyörällään päästään tämän kaiken biokemian lukemisen jälkeen. Oikea vastaus on että ei mitään yllä olevista vaihtoehdoista. Tämä kirjoitus on vastaus lukijoiden toiveeseen ja nimensä mukaisesti tulee kertomaan kuinka päädyinkään opiskelemaan Tukholmaan. Olen pienestä lapsesta asti halunnut työskennellä hoitoalalla. Milloin kirjoittelin ystävänkirjan sivuille haaveammatikseni lääkärin, milloin sairaanhoitajan. Lukiossa luin (ja kirjoitin) biologian, kemian ja fysiikan pitkänä. Abivuoden kevät oli ahkeran lukemisen aikaa, kävin valmennuskurssilla lääketieteen pääsykoetta varten (hain Helsinkiin) ja yritin tehdä parhaani. Sain ihan hyvät pisteet, mutta ne eivät riittäneet sisäänpääsyyn. Olin käynyt myös pääsykokeissa sairaanhoitajaksi opiskelua varten ja pääsinkin sinne opiskelemaan. Vuosi meni nopeasti niiden opintojen parissa ja tunsin olevani oikealla alalla, mutta ajattelin kuitenkin
Lue lisää

Jokakeväinen loppurutistus

Kuten päivitysvälistä olettaa saattaa, niin on Tukholmassa pitänyt kiirettä. Kahdeksasta viiteen- päivät Danderydissä veivät voimia ja toukokuun alussa väsymyskerroin oli huipussaan. Onneksi lisääntynyt valon määrä antoi energiaa ja aamuisin oli helpompi herätä aikaisin. Ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana olen suorittanut kurssin kokonaan sillä terminillä millä se on pidetty. Den sjuka människan 2 on nyt takana ja 25,5 opintopistettä enemmän rekisterissä. Toukokuun puolivälissä ollut diagnostiikan tentti meni kerralla läpi, vaikka olinkin asiasta hyvin stressaantunut. Kyseinen tentti on ns. "spärritentti", eli se pitää olla suoritettuna hyväksytysti ennen klinikan alkua. Ja tunnetusti minulla on tapana jännittää näissä tenteissä... Siksi iso kivi vierähtikin sydämeltä kun tulokset julkaistiin. Lomalle sitä kuitenkaan ei vielä päästä, ensi viikolla edessä on preklintentti (kahden ensimmäisen opiskeluvuoden asiat koottuna) ja patologian tentti. Näistä olen lukenut v
Lue lisää

Maalissa ollaan :)

Kuva
 Tämä blogi on ollut kovin hiljainen viime vuosina, suurimpana syynä se että olen ollut aktiivisempi toisen blogin kanssa ja opiskelu sekä elämä ylipäätään on vienyt ajan kirjoittamiselta. Ja kun tulee riittävä tauko niin kynnys jatkaa on entistä korkeampi. Tänään kuitenkin kirjoitan sillä olen valmistunut perjantaina lääkäriksi ja näin ollen saavuttanut sen akateemisen tavoitteen mikä minulla oli tänne muuttaessa. Voisin analysoida matkaa ja kuinka siinä on ollut eri käänteitä mutta sairastumiseni 2015/2016 jälkeen tie on välillä ollut niin pomppuisaa että yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Sen sijaan ajattelin listata asioita mitkä minut maaliin lopulta toivat. - Ystävät ja heidän uskomattoman ihana tuki. Sairastuttuani pelkäsin että menetän tulevan ammattini lisäksi kaikki ystäväni. Eräs kovin viisas Märsta sanoi minulle että oli minulla mikä sairaus vaan, vaikka psykiatrinen, niin se ei muuta sitä miten ystäväni suhtautuvat minuun. Eikä se kyllä muuttanutkaan sitä :) - Kurssikaveri
Lue lisää