perjantai 13. päivä

Heti alkuun haluan sanoa (oikeammin kirjoittaa) että en ole taikauskoinen. Juhannusyönä olen kyllä joskus laittanut kukkia tyynyni alle, mutta enpä pahemmin ole muuta tehnytkään (kaupunkialueella ei pahemmin kaivoja tai peltoja ole...). Tänään on kuuluisa perjantai 13. päivä, joka on yleensä minulle päivä muiden joukossa. Tilastojen mukaan silloin tapahtuu tavallista vähemmän onnettomuuksia tai jotain, muistan lukeneeni.

Olen tänään lähdössä Saksaan kaverini kanssa moikkaamaan siellä vaihdossa olevaa ystäväämme. Aikaisemmin omasin jonkunlaisen lentopelon, mutta se vaihtui lentoinnostukseen muutama vuosi sitten. Ihan hyvä, sillä lentäminen tulee tutuksi kun asuu Tukholmassa ja haluaa mennä Suomeen, sillä usein lentäminen on halvempaa kuin laivalla matkustaminen (ellet ole menossa Turkuun).

Olen aina lentänyt suorilla lentoilla, minun ei ole koskaan tarvinnut vaihtaa konetta. Nyt tänään kuitenkin olisi edessä koneen vaihto Kööpenhaminassa. On sanomattakin selvää että se hiukan mietityttää, sillä rehellisesti sanottuna minulla ei ole pienintäkään aavistusta miten se tapahtuu. Tarvitseeko mennä uudelleen turvatarkastukseen? Onneksi vaihtoaikaa on reilusti ja aion selvitä pelkillä käsimatkatavaroilla, joten kai siitä pitäisi selvitä? Lisäksi kun Kööpenhaminan kentällä on tullut aiemminkin käytyä, niin tietää suunnilleen että millainen se on.

Lentoajan (ja mahdollisen Kastrupilla seikkalusta ylijääneen ajan) aion käyttää hyödyllisesti lukemalla biokemiaa. En ole sen kirjoja vielä ehtinyt avata uudelleen, sillä aloitin alkuviikosta työt ja niissä on riittänyt paljon opeteltavaa kun parissa päivässä piti saada jonkinlainen käsitys viidestä eri osastosta. Siihen syssyyn ei pahemmin biokemia mahtunut...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kommentit

  1. Unknown13. kesäkuuta 2014 klo 13.28

    Lentoja tulee aina uusia. Kaverit odottaa kyllä, jos jumii Kööpenhaminan yöelämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukkaprinsessa13. kesäkuuta 2014 klo 16.02

      Heh, edellyttäen että ensin ehtii lennolle Kööpenhaminaan, Arlandassa on todella pitkä jono turvatarkastuksessa ;)

      Poista
  2. Tohtori Krabola14. kesäkuuta 2014 klo 15.24

    Kiitos Miksi minusta tulee lääkäri? -tutkimukseen osallistumisesta! Tulokset on julkaistu laaketiedetta.blogspot.fi:ssä.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi16. kesäkuuta 2014 klo 14.10

    Moikka! Oletko töissä Tukholmassa ja millaista työtä teet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukkaprinsessa16. kesäkuuta 2014 klo 14.17

      Moi! Juu, olen yöhoitaja (lähihoitaja/undersköterska) eräässä suomenkielisessä vanhainkodissa. Viidestä osastosta kolme on suomenkielisiä siis, mutta tulen työskentelemään kaikilla niillä. Työ on tavallista lähihoitajan työtä, asentohoidosta huolehtimista, kuivitusta tms. Lisäksi yökkönä teen aamupalan ja luuttuan lattian. Tykkään siitä todella paljon :)!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka päädyinkään tänne?

Otsikko herättää varmasti monessa ihmetystä. Onko kirjoittaja eksynyt? Vaiko filosofi? Vai vaan pyörällään päästään tämän kaiken biokemian lukemisen jälkeen. Oikea vastaus on että ei mitään yllä olevista vaihtoehdoista. Tämä kirjoitus on vastaus lukijoiden toiveeseen ja nimensä mukaisesti tulee kertomaan kuinka päädyinkään opiskelemaan Tukholmaan. Olen pienestä lapsesta asti halunnut työskennellä hoitoalalla. Milloin kirjoittelin ystävänkirjan sivuille haaveammatikseni lääkärin, milloin sairaanhoitajan. Lukiossa luin (ja kirjoitin) biologian, kemian ja fysiikan pitkänä. Abivuoden kevät oli ahkeran lukemisen aikaa, kävin valmennuskurssilla lääketieteen pääsykoetta varten (hain Helsinkiin) ja yritin tehdä parhaani. Sain ihan hyvät pisteet, mutta ne eivät riittäneet sisäänpääsyyn. Olin käynyt myös pääsykokeissa sairaanhoitajaksi opiskelua varten ja pääsinkin sinne opiskelemaan. Vuosi meni nopeasti niiden opintojen parissa ja tunsin olevani oikealla alalla, mutta ajattelin kuitenkin
Lue lisää

Jokakeväinen loppurutistus

Kuten päivitysvälistä olettaa saattaa, niin on Tukholmassa pitänyt kiirettä. Kahdeksasta viiteen- päivät Danderydissä veivät voimia ja toukokuun alussa väsymyskerroin oli huipussaan. Onneksi lisääntynyt valon määrä antoi energiaa ja aamuisin oli helpompi herätä aikaisin. Ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana olen suorittanut kurssin kokonaan sillä terminillä millä se on pidetty. Den sjuka människan 2 on nyt takana ja 25,5 opintopistettä enemmän rekisterissä. Toukokuun puolivälissä ollut diagnostiikan tentti meni kerralla läpi, vaikka olinkin asiasta hyvin stressaantunut. Kyseinen tentti on ns. "spärritentti", eli se pitää olla suoritettuna hyväksytysti ennen klinikan alkua. Ja tunnetusti minulla on tapana jännittää näissä tenteissä... Siksi iso kivi vierähtikin sydämeltä kun tulokset julkaistiin. Lomalle sitä kuitenkaan ei vielä päästä, ensi viikolla edessä on preklintentti (kahden ensimmäisen opiskeluvuoden asiat koottuna) ja patologian tentti. Näistä olen lukenut v
Lue lisää

Maalissa ollaan :)

Kuva
 Tämä blogi on ollut kovin hiljainen viime vuosina, suurimpana syynä se että olen ollut aktiivisempi toisen blogin kanssa ja opiskelu sekä elämä ylipäätään on vienyt ajan kirjoittamiselta. Ja kun tulee riittävä tauko niin kynnys jatkaa on entistä korkeampi. Tänään kuitenkin kirjoitan sillä olen valmistunut perjantaina lääkäriksi ja näin ollen saavuttanut sen akateemisen tavoitteen mikä minulla oli tänne muuttaessa. Voisin analysoida matkaa ja kuinka siinä on ollut eri käänteitä mutta sairastumiseni 2015/2016 jälkeen tie on välillä ollut niin pomppuisaa että yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Sen sijaan ajattelin listata asioita mitkä minut maaliin lopulta toivat. - Ystävät ja heidän uskomattoman ihana tuki. Sairastuttuani pelkäsin että menetän tulevan ammattini lisäksi kaikki ystäväni. Eräs kovin viisas Märsta sanoi minulle että oli minulla mikä sairaus vaan, vaikka psykiatrinen, niin se ei muuta sitä miten ystäväni suhtautuvat minuun. Eikä se kyllä muuttanutkaan sitä :) - Kurssikaveri
Lue lisää