Ollaanko tämä kesä näin?

Kesäkuu... Suomessa koulut ovat siirtyneet kesälaitumille, Ruotsissa on vielä tämä viikko ahkeraa uurastusta ennen kuin niityt kutsuvat paistattelemaan päivää.

Tänään on ollut ilo lukea Facebookista opiskelukaverieden päivityksiä. Niistä paistaa läpi helpotus siitä että ensimmäinen iso tentti on ohi eikä koulun ja kesäloman välissä ole kuin kolme luentoa ja yksi ryhmätyö. Itselleni ei kuitenkaan tuota helpotusta tullut, sillä en saanut osallistua kyseiseen tenttiin (biokemia ei ole vielä läpi). Outoa että murehtii ettei PÄÄSE tenttiin? Ehkäpä, mutta olenkin aina ollut ehkä hiukan pinko...

Kesä tulee sujumaan hyvin samanlaisissa merkeissä kuin viime vuonna, tosin eri maassa ja eri työssä. Toivotaan että kesäyöt ovat valoisia, sillä kesällä vuorokausirytmini tulee kääntymään ylösalaisin kun olen yökkönä. Toivotaan että kesä tulee olemaan kuuma ja aurinkoinen, janoan jo nyt sitä kun pääsee rannalle ja uimaan. Toivotaan että kesä näkyy luonnossa, odotan sitä kun pääsen lukemaan tenttiin ja biokemian kokeeseen luonnonhelmaan.

Kesää varten olen tehnyt paljon suunnitelmia. Hiukan hirvittää että tuleekohan kesästä liian aikataulutettu, sillä jokaiselle päivälle on suunniteltu jo nyt jotain. Toisaalta tämä on tehtävä, sillä jos aikoo olla töissä Ruotsissa, viettää aikaa Suomessa ja lukea tenttiin niin on oltava selkeä schema.

Kesä toisaalta on haikea. Vaikka rakastan lääketieteen opintoja ja tiedän haluavani lääkäriksi, niin silti kaipaan sairaanhoitajaopintoja. Sitä tunnetta kun saa tapella Jobstepin kanssa, pukea työvaatteet päälle kouluun ja oppia uutta, sitä ensimmäistä harjoittelupäivää joka sujuu pää pyörällä. Kaipaan myös Suomea, ystäviäni ja perhettäni sekä vanhaa työtäni. En kuitenkaan vaihtaisi mitään pois siitä mitä olen saanut, vaan nautin joka hetkestä täysillä!

Nyt kun kohta takana on 5 kuukautta Ruotsissa niin sitä huomaa omaksuneensa paikallisia tapoja kunnolla. Suomessa käydessä kaikki tuntuu vähän hassulta, vaikka siellä asuinkin yli 20 vuotta ennen tänne muuttoa. Toisaalta aina Ruotsiin palatessa sama hämmennys valtaa minut hetkeksi.

Otsikko... Tämä teksti ei ole oikein tehnyt oikeutta Olavi Uusivirran ihanalle kappaleelle, vaan on koostunut lähinnä kaikenlaisesta päivittelystä ja koulukatsauksesta. Kuitenkin jollain kierolla tavalla tämä teksti kuvaa sitä mitä minulle tulee mieleen kun kuuntelen kyseisen kappaleen. Eihä ihminen voi sille mitään minkälaisia konnotaatioita (oikea sana?) tulee mieleen.

Ennen kuin pääsen toteamaan kavereilleni että ollaanko tämä kesä näin, niin aion tehdä soittolistan kappaleista joita kuulin viime kesänä (jotain mystistä tapahtuu, sillä ne kappaleet joita inhosin ovat nyt suosikkejani). Tämä lista herättää mieleen kaikki viime kesän ihanat hetket ja virittää mielen oikeaan tilaan kesää 2014 varten.

Kesä on täällä taas.