Onni on itsetehty ruoka
Noniin... Otsikko saa tämän päivityksen kuulostamaan ruoanlaittoblogin avaukselta tai jotain. Ei sillä että se olisi mikään huono asia, mutta minua kun ei tuolla keittössä kovin usein pääse näkemään....
Kuten jo viime keväänä kirjoitin, niin täällä ovat suosiossa matlådat. Näpäkkä keksintö muuten, mutta joka ilta ei vaan ehdi/jaksa/pysty/muista laittaa ruokaa myös seuraavalle päivälle. Niinpä aamuisin onkin aina silloin tällöin pienimuotoinen ongelma, mitä tänään syötäisiin? Yleensä ratkaisuksi on muodostunut Hemköpin ihana salaattitiski tai koulun kahvilan ruoka-annokset. Nämä vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole kaikista opiskelijabudjettimaisimpia, joten ei niihin liian usein haluaisi turvautua.
Sitten keksin mielestäni hyvän ratkaisun. Ryhdyn laittamaan ruokaa isoja määriä kerralla! Siinä kun viiden litran nakkikeittoni porisee hellalla ja näkkileipä rapeutuu uunissa tunsin suurta onnistumisen tunnetta. Nyt, nyt minun ei tarvitse murehtia mitä syön koulussa pitkään aikaan. Aamulla vaan nappaan pakastimesta laatikon nakkisoppaa mukaan ja nälkä on taas toistaiseksi voitettu!
Mutta... Asia ei ollutkaan näin ongelmaton. Valitettavasti myös naapurini ovat tajunneet isojen ruokamäärien autuuden ja pakastin on mainio esimerkki osoittamaan sen. Väenvängällä sain tungettua vaivaiset kolme laatikkoa keittoa pakkaseen. Se siitä suurkeittiökokkaamisesta...
Suurkokkaaminen on tullut tutuksi tässä viimeisen kuukauden aikana muutenkin. Ensin olin laittamassa ruokaa SMR:n syyskokoukseen (tosin en ollut hirveästi keittiössä, kun säntäilin ympäri taloa paikkoja järjestäen) ja viikko sen jälkeen sama homma toistui spexin sitsejä varten (tosin ihmisiä oli kolme kertaa enemmän ja minäkin olin keittiössä). Oikeastaan se on aikas kivaa laittaa ruokaa isoja määriä, siinä tulee semmoinen muumimammamainen olo :)
Huomenna pääsen taas kokkaamaan kun fadderit järjestävät fadderbarneilleen päivällisen. Tällä kertaa ruoka on kuitenkin elämää helpompaa, sillä tortilloita ei ole kauhean vaikea tehdä, onneksi :)!
Herkullista lokakuuta kaikille!
Ps. Saan usein tutuiltani kyselyjä siitä että onko blogini kautta kukaan eksynyt Karolinskaan. Olisi kiva tietää se kyllä itsekin kieltämättä... Toivonmukaan blogini ei ainakaan ole ollut kenellekkään syy jättää hakematta tänne ;)
Kuten jo viime keväänä kirjoitin, niin täällä ovat suosiossa matlådat. Näpäkkä keksintö muuten, mutta joka ilta ei vaan ehdi/jaksa/pysty/muista laittaa ruokaa myös seuraavalle päivälle. Niinpä aamuisin onkin aina silloin tällöin pienimuotoinen ongelma, mitä tänään syötäisiin? Yleensä ratkaisuksi on muodostunut Hemköpin ihana salaattitiski tai koulun kahvilan ruoka-annokset. Nämä vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole kaikista opiskelijabudjettimaisimpia, joten ei niihin liian usein haluaisi turvautua.
Sitten keksin mielestäni hyvän ratkaisun. Ryhdyn laittamaan ruokaa isoja määriä kerralla! Siinä kun viiden litran nakkikeittoni porisee hellalla ja näkkileipä rapeutuu uunissa tunsin suurta onnistumisen tunnetta. Nyt, nyt minun ei tarvitse murehtia mitä syön koulussa pitkään aikaan. Aamulla vaan nappaan pakastimesta laatikon nakkisoppaa mukaan ja nälkä on taas toistaiseksi voitettu!
Mutta... Asia ei ollutkaan näin ongelmaton. Valitettavasti myös naapurini ovat tajunneet isojen ruokamäärien autuuden ja pakastin on mainio esimerkki osoittamaan sen. Väenvängällä sain tungettua vaivaiset kolme laatikkoa keittoa pakkaseen. Se siitä suurkeittiökokkaamisesta...
Suurkokkaaminen on tullut tutuksi tässä viimeisen kuukauden aikana muutenkin. Ensin olin laittamassa ruokaa SMR:n syyskokoukseen (tosin en ollut hirveästi keittiössä, kun säntäilin ympäri taloa paikkoja järjestäen) ja viikko sen jälkeen sama homma toistui spexin sitsejä varten (tosin ihmisiä oli kolme kertaa enemmän ja minäkin olin keittiössä). Oikeastaan se on aikas kivaa laittaa ruokaa isoja määriä, siinä tulee semmoinen muumimammamainen olo :)
Huomenna pääsen taas kokkaamaan kun fadderit järjestävät fadderbarneilleen päivällisen. Tällä kertaa ruoka on kuitenkin elämää helpompaa, sillä tortilloita ei ole kauhean vaikea tehdä, onneksi :)!
Herkullista lokakuuta kaikille!
Ps. Saan usein tutuiltani kyselyjä siitä että onko blogini kautta kukaan eksynyt Karolinskaan. Olisi kiva tietää se kyllä itsekin kieltämättä... Toivonmukaan blogini ei ainakaan ole ollut kenellekkään syy jättää hakematta tänne ;)
Oletko jo ehtinyt tutustua ruotsalaiseen herkkuun: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hapansilakka
VastaaPoistaHeh, ei ole vielä tullut tutuksi ;)
PoistaMoikka! Olen miettinyt hakea ruotsin lääkikseen, olen suomenruotsalainen, joten kielen kanssa ei ainakaan tule ongelmia. Mutta lukiossa luin vain fysiikasta, kemiasta ja biologista pakolliset kurssit, aion kirjoittaa fysiikan ja kemian keväällä, mutta riittäkö kirjoitukset päästäkseen sinne vai pitääkö nimenomaan ne lukion kurssit olla suoritettua?
VastaaPoistaMoi! Sen perusteella mitä olen Ruotsin yhteishakusivuilta käsittänyt, niin pelkät pakolliset kurssit eivät riitä, vaan biologiaa vaaditaan 2, kemiaa 5 ja fysiikkaa 8 kurssia. Jos kirjoitat vasta keväällä, niin suosittelen vaikka tenttimään nuo puuttuvat kurssit, auttavat paljon kirjoituksiakin ajatellen (niihin kun joka tapauksessa nuo kurssit pitää lukea niin nyt saat kaksi kärpästä yhdellä iskulla)
PoistaMoi!
VastaaPoistaTodella kiva blogi sulla, tästä oon saanut paljon inspistä itsekin! Lääketieteen opiskeleminen Karolinskassa kiehtoo mua, lähinnä arveluttaa opiskelukulttuurin erilaisuus ja niin suuri muutos omaan elämään. Voisitko sinä kertoa yliopisto-opiskelun eroista Suomessa ja Tukholmassa? Vähemmän bileitä jne..? ;-D
Luin myös että KI:han on rankattu yliopistovertailuissa todella korkealle siellä tehtävän tutkimuksen perusteella. Onko teillä opiskelijoilla millaisia mahdollisuuksia päästä tutustumaan tutkimusryhmien toimintaan?
Hyvää syksyä ja tsemppiä opintoihin! :-)
Moi! Kiitos, kiva kuulla että täältä saa inspistä :)! Opiskelukultturien eroista en osaa sanoa niin paljoa, Suomessa opiskellessani kun en osallistunut opiskelijatapahtumiin pahemmin (opiskelin 1,5 vuotta ja olin vain 3 tapahtumassa koko aikana).
PoistaRuotsissa kuitenkin riittää paljon tapahtumia, suurimpana erona suomalaisiin tapahtumiin lienee että täällä tapahtumissa käytetään huomattavasti vähemmän alkoholia kuin Suomessa, tosin tämä on kulttuuriero ;). Bileitä riittää täällä kunnolla, joka viikonloppu olisi jotain toimintaa jos haluaa. Toki tässä myös oma aktiivisuus edesauttaa (mm. Koitus). Opiskella kuitenkin ehtii hyvin, eli ei niitä juhlia liikaakaan ole.
Joo, KI on keikkunut näissä vertailuissa aina hyvin korkealla. Opiskelijoilla on hyvät edellytykset päästä jopa osallistumaan tutkimusryhmiin! KI:llä järjestetään erilaisia kursseja jotka edesauttavat tutkimisen aloittamista. Muutama omista tutuistani on ollut viime kesänä osallisena tutkimusryhmissä.
Moi!
VastaaPoistaVitsi, kuulostaa kaikin puolin todella hyvältä. Ei kai sitä hakemalla mitään menetäkään... Kiitos paljon vastauksesta, jään mielenkiinnolla lueskelemaan sun juttuja! :)