Rakas, rakkaampi, Cellslöjd
Aivan tavallinen päivä. Harmaa lokakuinen keskiviikkoaamu, 29.10, lämpötila ehkä aavistuksen lämpimpämpi kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Ihmiset matkaavat sama ilme kasvoillaan töihin, täysin tietämättöminä siitä mitä pinnan alla muhii.
Karolinskassa tänään ei todellakaan ole tavallinen päivä. Luentosalit ovat täynnä ihmisiä jotka eivät sinne yleensä vaivaudu. Tästä päivästä on puhuttu jo terminin alussa, Facebook on täyttynyt viime viikolla muistutuksista jotta kukaan ei unohtaisi merkitä kalenteriinsa tätä päivää.
Luento tuntuu etenevän hyvin hitaasti, ilmassa tuntuu väreilevän jotain mystistä hermostuneisuutta. Kellon lähestyessä kahta ihmiset muuttuvat levottomaksi ja salissa istuminen tuntuu olevan täysin mahdotonta. Eikö luentotauko voisi jo alkaa? Hätäisimmät ovat poistuneet jo hyvissä ajoin salista varmistaakseen parhaan mahdollisen aseman kilpajuoksun alkaessa.
Lopulta kellon ollessa kriittisesti 14.02 (kaksi arvokasta minuuttia mennyt hukkaan!!) luennoitsija ilmoittaa vartin mittaisen tauon alkaneeksi ja koko sali ryntää ulos kohti skrivsalenia jossa pahaa-aavistamattomat ykköset pitävät Cellslöjdiään. Nämä ovat suunnitelleet huolella projektinsa ja käyttäneet paljon aikaa niiden toteuttamiseen, aivan kuten allekirjoittanutkin viime keväänä (korjaus: meidän ryhmä ei käyttänyt yhtään enempää aikaa Cellslöjdiin kuin oli pakko, mutta kyllä kaikki muut ryhmät panostivat).
Skrivsalen täytyy nälkäisistä opiskelijoista, joita sinne houkuttelee ilmainen kahvi ja kanelipulla. Tyydytettyään tarpeista tärkeimmän, fikan, on aika kierrellä pisteitä läpi ja katsoa mitä uudet opiskelijat ovat saaneet aikaan. Hienoja töitä, jokainen ryhmä tuntui panostaneen laittoman paljon näyttelyyn. Harmi vain että luento jatkui jo vartin päästä enkä ehtinyt tutustua tarkemmin pisteisiin.
Yhtä nopeasti kuin se alkoikin niin se loppui... Suureksi onneksi sama kuvio tulee toistumaan ensi keväällä, jolloin uudet tulokkaat pääsevät esittelemään taitojaan (fikanälkäisille) vanhemmille opiskelijoille. Silloin myös tämän syksyn tulokkaat pääsevät tutustumaan Cellslöjdiin aivan eri näkökulmasta.
Ihmetyttääkö tämä kuvaus? Voiko yliopistossa olla muka tämmöinen ihmeellinen suhtautuminen yhteen tapahtumaan? Vastauksena tähän on eräs video, joka tiivistää Cellslöjdin hyvin tiiviisti.
https://m.youtube.com/watch?v=oE0f6-ZWk0E
Toivottavasti vertaistukea on saatavilla pakkomielteiseen kanelipullan syöntiin, jota videossa esitettiin. Sillä vuosien saatossa saattaa tulevat lääkärit tarvita rollaattoria painon nousun johdosta : )
VastaaPoistaJuu, Karolinskan useiden ryhmien joukosta löytyy anonyymit kanelipulla-addiktit -ryhmittymä. Samainen ryhmä on paikalla kaikissa tilaisuuksissa joissa on tarjolla ilmaista kanelipullaa ;)
PoistaEi vaan, ruotsalaiset rakastavat sokeria (ja varsinkin kanelipullia) ja niitä tämän vuoksi onkin tarjolla jokaikisessä välissä.
Oijoijoi, kamala kateus iski. Olisipa Tartossakin tuommoinen perinne!
VastaaPoistaEhkäpä tämä perinne voisi kulkeutua opiskelijoiden mukana sinne? Kuulemma kliinisessä vaiheessa tehdään useita luokkaretkiä Viroon, ehkäpä seuraavan kerran reput voisi täyttää kanelipullilla ja kännykät videoilla cellslöjdistä :)
PoistaMoikka!
VastaaPoistaIhanaa että löysin tälläsen blogin...:D Olen jo pitkään miettinyt Ruotsin lääkistä, kun jotenkin se tuntuis enemmän omalta jutulta kuin Suomessa opiskelu. Tuntuu, että siellä länsinaapurin yliopistoissa on jotenkin kansainvälisempää ja erilaista porukkaa.
Löysin tämän blogin vasta nyt ja en tiedä, oletko jo kertonut näistä asioista blogissasi aiemmin, joten olisi huippua jos vastaisit:) Onko Ruotsissa mahdollista suorittaa lääketieteen opinnot englanniksi? Itselläni se on paljon vahvempi kuin ruotsi, ainakin tällä hetkellä. Millaista opiskelijaelämä ja ylipäätään millaisia lääkisopiskelijat siellä ovat? Onko opiskelu erilaista verrattuna Suomen lääkikseen?
Moi!
PoistaIlomielin vastaan kysymyksiin, itsekin joskus olen saanut inspistä lukemalla blogia niin laitetaan hyvä kiertämään :)
Ruotsissa lääkisopinnot tapahtuvat ruotsiksi, kirjat tosin ovat englanniksi pääosin, myös osa luennoista tapahtuu englanniksi. Kielestä en stressaisi, sillä se tulee nopeasti haltuun. Tentteihin saa ottaa mukaan lisäksi sanakirjan (käytäntö tosin vaihtelee yliopistoittain), ja englantiakin olen kuullut joidenkin käyttäneen tenttivastauksissaan (tämä epävirallisempaa tietoa, virallinen opiskelu- ja tenttikieli kuitenkin ruotsi).
Opiskelijaelämä täällä on hyvin omannäköistä. Toimintaa ja tapahtumia on paljon tarjolla, kaikkiin ei ehdi eikä jaksa osallistua. Varsinaista suomalaista joka viikko bileet -kulttuuria täällä ei ole, mutta sen sijaan joka viikko koululla on pubi perjantaisin. Koulun lisäksi TSO (Tukholman suomalaiset opiskelijat) ja Koitus järjestävät kaikenlaista.
Oppikirjojen kanssa saa viettää aikaa ruhtinaallisesti, mutta se on sama homma kaikissa lääkiksissä maailmanlaajuisesti. Tärkeää onkin siksi että on mukana jossain koulun ulkopuolisessa toiminnassa ettei ihan kokonaan sinne kirjastoon hautaudu :). Tenttijaksot ovatkin sitten oma lukunsa...
Ihmiset täällä ovat todella ystävällisiä ja en ole kertaakaan kohdannut syrjintää tai mitään muutakaan negatiivista käyttäytymistä kanssaopiskelijoiltani. Toki asia pitää myös nähdä niin, että ei täällä kukaan jalkojen alle ole punaista mattoa levittämässä (kuten meidän tuutori asian ilmaisee). Sitä saa itse mennä juttelemaan ihmisille ja olla aktiivinen sosialisoitumisessa.
Kaiken kaikkiaan, suosittelen hakemaan tänne. En hetkeäkään ole katunut että aloitin opintoni täällä (mitä joskus pahimpana tenttiaikana työmäärää kauniisti kyllä kiitellyt). Tukholma on ihana kaupunki, ihmiset ihania ja Karolinska mukava yliopisto.
Kiitos! Tästä oli tosi paljon hyötyä ja sain kyllä taas uutta intoa suunnata sinne päin:)
Poista