Saunassa ei ainakaan ole kylmä

Syksy alkaa saapua vähitellen myös Tukholmaan. Puiden lehdet ovat hiljalleen muuttaneet väriään ja pudonneet oksilta muodostaen kauniin värikkään maton kaduille.

Lämpötila Tukholmassa on ollut mukava, mitä nyt luentosalissa on meinannut jäätyä (en ymmärrä kuinka se on mahdollista kun ulkona tarkenee hyvin). Tähän mukavaan leutoon syyssäähän tottuneena oli kieltämättä pienoinen järkytys kun astuin viime viikolla laivasta Turun satamaan ja lämpötila ei ollutkaan ihan sitä mihin olin tottunut. Bussissa matkalla kohti pääkaupunkiseutua istuin takki päällä ja sormikkaat sormissa ja tärisin kylmästä.

Suomesta palatessani tuntui kuin  olisin saapunut jonnekkin Espanjaan tai muuhun lämpimään paikkaan. Ihan kiva juttu sinänsä, eipä tarvitse vielä kaivaa toppatakkia esiin.

Katsoin eilen ensimmäisen jakson Bastuklubbenia (kuulin sarjasta vasta Suomessa ollessani) ja sain todeta että vanhassa mielisairaalassa asumisessa on puolensa (kiitos paksujen seinien ja loistavan äänieristyksen en häirinnyt naapureitani naurunremakallani). Kyseinen sarja on kyllä aivan mielettömän loistava, jotain aivan käsittämättömän hauskaa! Vähitellen minulle alkaa myös avautua ne kuittailut joita kuulin kollossa saunoessa ;)

Opinnot etenevät tasaista vauhtia, jokaviikkoiset seminaarit ja redovisningit nyt vain välillä onnistuvat tuottamaan harmaita hiuksia. Välillä vaadittava työmäärä on aivan käsittämättömän valtava, välillä tuntuu että juurikaan mitään ei tarvitsisi tehdä.

Samaan aikaan opintojen kanssa etenee spexi ja lavasteet. Täytyy kyllä sanoa että upeaa työtä porukka tekee, odotan jo nyt innolla että pääsen näkemään esityksen sekä lavan taakse työskentelmään. Joka keskiviikkoiset maalaus/rakennustuokiot ovat mahtavia ja konkreettinen esimerkki siitä kuinka spexin ensi-ilta lähenee valonnopeudella.

Täytyykin ruveta valmistautumaan tämän illan maalaustuokioon (ja perjantain redovisningiin...)