Ajatuksia villasukissa

VFU on täällä taas! Sama suomeksi = aamukahdeksasta puoli viiteen iltapäivällä saan kulkea pyjama päällä pitkin käytäviä lääkärin perässä. Ensimmäinen viikko tästä jaksosta vierähti terveyskeskuksessa, kaksi seuraavaa tulen olemaan arytmiaosastolla sairaalassa.  Terveyskeskus on mielenkiintoinen paikka oppimisen kannalta. Potilaat hakeutuvat sinne hyvin laajakirjoisista syistä, eikä aina tiedä että mitä on vastassa. Lisäksi vastaanottoajat ovat niin lyhyitä, että joskus joutuu varaamaan potilaalle uuden ajan jotta saa kaikki vaivat hoidettua. Yhdessä viikossa siis ehdinkin nähdä ja oppia monen viikon edestä.  Koulun ulkopuolella en ole oikein ehtinyt tehdä mitään. Päivät ovat pitkiä ja uuden oppiminen vie pitkälti voimat. Kotiin tultua haluaa vain syödä, katsella hetken televisiota ja sitten mennä nukkumaan. Onkin hieman paradoksaalista että nyt klinikassa illalla voisi  tehdä kaikkea, mutta ei vain jaksa. Ehkä se siitä muuttuu kun tottuu osastojen rutiineihin eikä kaikki energi

Tänään 4.10 vietetään korvapuustipäivää, kanelbullens dagia. Lounaalla luokkalaiseni herkuttelivat Pressbyrånista ostetuilla pullilla ja olipa joillakin osastoilla tarjolla kyseistä herkkua! Kanelipulla ja kahvi on kombinaatio joka tiivistää ruotsalaisen kulttuurin olemuksen. Se on tuttua ja turvallista eikä loukkaa ketään. Tosin läkarstudent.se kertoi jonkun saaneen anafylaktisen reaktion joten arvioni lienee olevan väärässä... Itsekin sorruin (tai assimiloiduin) ja kotimatkalla pistelin poskeen kunnon pullan. Harkitsin hetken myös korvapuustijäätelön ostamista, mutta se jäi kauppaan tällä kertaa (johtunee siitä että söin purkillisen sitä viime perjantaina). Ensimmäisen klinikkablokin loppu alkaa häämöttää ja tentti kurkistelee edessä. En oikein tiedä miten tähän tenttiin tulisi lukea, koska kaikki luennoilla käyty on tullut vastaan käytännössä tavalla tai toisella. Vanhat tentitkin olen tehnyt jo aikoja sitten. Kurssilaiseni vinkkasi Hypocampuksesta jo viime keväänä, mutta en

Heipati hej! Viime päivityksestä on kulunut kauemmin kuin edellisestä uusintatentistä joten blogiakin lienee syytä päivittää :) Kesän jälkeen on tapahtunut paljon. Enää minulla ei ole yhtään tenttiä rästissä, vaan olen virallisesti suorittanut prekliinisen vaiheen hyväksytysti. Kyllä, tuntuu älyttömän hyvältä! Kliinisen vaiheen opinnot alkoivat elokuun lopussa. Olen edelleen Danderydissä, ja oma pikkuluokkani on mukava. Tai siis joukkoon oli helppo päästä, eikä ketään jätetä yksin. Kurssimatkamme perusteella voin todeta että myös kurssijohto on oikein mukavaa. Kliinisessä vaiheessa terminien rakenne muuttuu. Tällä hetkellä meillä on kolme viikkoa teoriaa jota seuraa kolme viikkoa harjoittelua osastoilla ja tentti. Tentin jälkeen pyörä pyörähtää uudelleen. Joulukuussa edessä on VetU-kurssi, jota ei taida odottaa kukaan. Kamala kurssi, hyi. Ensimmäiset kolme viikkoa luimme akuuttilääketiedettä ja sydänsairauksia. Luennot ovat olleet paljon kivempia kuin aiemmin, sillä nyt on jota

Lana del Rey on ollut pitkään yksi lempiartisteistani. En tosin ole itse tätä helmeä löytänyt, vaan minut esiteltiin hänelle biokemian merkeissä. Lanan musiikki ei ehkä heti kolahtanut, mutta jäi kuitenkin pyörimään takaraivooni. Kypsymään. Täydellinen fanittaminen alkoi huhtikuussa 2016, tämänkin asian takana on kaunis tarina mutta tänään ei ole sen aika. Lust for Life julkaistiin jo aiemmin, mutta kuuntelin sen ensimmäisen kerran vasta viime lauantaina ennen Lanan keikkaa. Kappaleista erityisesti Change  pysäytti. Lana myös lauloi tämän lauantaina, joten tunneside kyseiseen kappaleeseen voimistui. There's something in the wind I can feel it blowing in It's coming in softly On the wings of a bomb There's something in the wind I can feel it blowing in It's coming in hotly And it's coming in strong Viimeiset 2 vuotta olen joutunut elämään varpaillani. Ikinä ei tiedä mitä nurkan takana vaanii, ja huonosti nukuttu viikko voi olla merkki maniasta. Tai sitten se

... ja hautautua tenttikirjojen alle. Ei laisinkaan, sillä kanditentin uusintaan aion lukea vain yhtä kirjaa, USMLE step 1. Luokkalaiseni vinkkasi tuosta ja se on kieltämättä ollut iso apu. Yhdessä kirjassa on tiivistettynä kaikki mitä prekliinisessä vaiheessa opiskellaan, eikä sivumääräkään ole mikään järjettömän suuri. Siitä on kulunut tovi kun olen viimeksi kirjoitellut tänne. Kuten arvata saattaa niin elämä on taas pitänyt otteessaan ja kyyti ollut vuoristorataa. Normaalia bipon kanssa elämistä :). Kaikesta huolimatta onnistuin pääsemään patologian tentistä läpi kirkkain arvosanoin (olin luokkapuoliskoni seitsemänneksi paras). Tämä on iso askel minulle, sillä tuota tenttiä usein pidetään prekliinisen vaiheen pahimpana tenttinä. Kaiken sen ahdistuksen ja masennuksen keskellä sain kuitenkin piiskattua itseni läpi siitä, mitä juhlistinkin kun vointini alkoi myöhemmin helpottamaan. Kesän olen lomaillut ja levännyt. Tämä on ensimmäinen kesä viiteen vuoteen kun olen oikeasti lomall

Kuten päivitysvälistä olettaa saattaa, niin on Tukholmassa pitänyt kiirettä. Kahdeksasta viiteen- päivät Danderydissä veivät voimia ja toukokuun alussa väsymyskerroin oli huipussaan. Onneksi lisääntynyt valon määrä antoi energiaa ja aamuisin oli helpompi herätä aikaisin. Ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana olen suorittanut kurssin kokonaan sillä terminillä millä se on pidetty. Den sjuka människan 2 on nyt takana ja 25,5 opintopistettä enemmän rekisterissä. Toukokuun puolivälissä ollut diagnostiikan tentti meni kerralla läpi, vaikka olinkin asiasta hyvin stressaantunut. Kyseinen tentti on ns. "spärritentti", eli se pitää olla suoritettuna hyväksytysti ennen klinikan alkua. Ja tunnetusti minulla on tapana jännittää näissä tenteissä... Siksi iso kivi vierähtikin sydämeltä kun tulokset julkaistiin. Lomalle sitä kuitenkaan ei vielä päästä, ensi viikolla edessä on preklintentti (kahden ensimmäisen opiskeluvuoden asiat koottuna) ja patologian tentti. Näistä olen lukenut v

Maanantaina sain kokea jotain mitä en ole kokenut pitkään, pitkään aikaan. Tunsin kuinka vatsassani kupli ilo ja hymy kiiri huulilleni. Silmiäni en nähnyt mutta uskon niiden loistaneen kirkkaina. Maanantaina oli mikrobiologian ja farmakologian tentti. Ja osasin vastata käytännöllisesti katsoen kaikkiin kysymyksiin! Vieläpä kunnollisin, pitkin vastauksin. Tentti antoi kunnon energiapotkun viikkoon, ja se on tullut käyttöön tehokkaasti. Tiistaista alkaen olemme olleet sairaaloissa opiskelemassa. Päivät ovat pitkiä, mutta paljon mukavampia kuin aiemmin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan jaksan keskittyä luennoilla. Luen iltaisin kotona kurssikirjallisuutta. Opiskelen siis ihan oikeasti. Kahden päivän vankalla ja laajalla kokemuspohjalla voin kertoa viihtyväni Danderydissä. Kanditiloissa on ilmaiset kahvi/tee-automaatit ja kahvi on jopa juotavaa! Opettajat ja muu kurssihenkilökunta tuntuvat mukavilta. Kurssisisältö on mielenkiintoista. Aikaiset herätykset eivät ole minulle ongelma,

Niin, huomasin että taaskaan en ole päivittänyt blogia vaikka niin päätinkin. Syynä on opiskelukiireet, sillä pääsin kuin pääsinkin DFM2:sta läpi. Nyt menossa on mikrobiologian ja farmakologian kurssi, mutta luen samaan aikaan myös patologian tenttiin (jota en siis ole vielä kertaakaan kokeillut). Farmakologia on aivan mahtavaa! Alkukankeuden jälkeen hankin ruotsinkielisen kurssikirjan ja nyt opiskelu tuntuu sujuvan paremmin kuin miesmuistiin. Mikrobiologia toki voisi sujua hieman paremmin, mutta koen helpoimmaksi keskittyä yhteen aiheeseen kerrallaan. Koulun ryhmätyöt edistävät oppimista, ainakin kun tehtävät tekee etukäteen kotona. Uusi luokka tuntuu hyvältä, luokalla on monia tuttuja enkä todellakaan ole ainoa uppehållilta tullut :D! En tietenkään vielä tunne juuri ketään luokalta, mutta uskon että laatu korvaa määrän. Lisäksi kun reilun kuukauden päästä siirrymme sairaaloihin, niin omaan pikkuluokkaansa tulee tutustuttua paremmin. Eihän arki edelleenkään ole liiallista ruusui

Toukokuu 2013. Kuopion rautatieasema. Muistan edelleenkin hyvin elävästi illan ennen pääsykoetta 2013. En ollut lukenut koko kevään aikana ollenkaan, vaikka niin olin suunnitellut. Vaeltelin illan pitkin kaupunkia ja mietin millaista olisi asua siellä. Yönä ennen pääsykoetta minuun iski tunne että haluan sittenkin lääkäriksi, ja olin vihainen itselleni kun en ollut panostanut pääsykokeisiin (toisaalta, enpä kyseisenä keväänä sitä olisi edes ehtinyt tehdä). Tämä ilta on hieman samankaltainen. Huomenna on DFM2-tentti, ja jos (kun?) pääsen läpi sen niin lääketieteen opintoni voivat jatkua. Viimeiset 1,5 vkoa pää on ollut aivan kyllästetty, enkä ole kyennyt lukemaan lukusuunnitelman mukaisesti. Yritän kuitenkin uskotella itselleni sen johtuvan siitä että osaan asiat, eikä aivoihini nyt vaan mahdu enempää tietoa. Kuopiossa sisäänpääsy jäi todella pienestä kiinni. Voisin siis ajatella että kun nyt olen oikeasti lukenut tähän tenttiin pitkään (ja monesti) niin se menee läpi. Koska minä oi