Kuulumisia

Niin, huomasin että taaskaan en ole päivittänyt blogia vaikka niin päätinkin. Syynä on opiskelukiireet, sillä pääsin kuin pääsinkin DFM2:sta läpi. Nyt menossa on mikrobiologian ja farmakologian kurssi, mutta luen samaan aikaan myös patologian tenttiin (jota en siis ole vielä kertaakaan kokeillut).

Farmakologia on aivan mahtavaa! Alkukankeuden jälkeen hankin ruotsinkielisen kurssikirjan ja nyt opiskelu tuntuu sujuvan paremmin kuin miesmuistiin. Mikrobiologia toki voisi sujua hieman paremmin, mutta koen helpoimmaksi keskittyä yhteen aiheeseen kerrallaan. Koulun ryhmätyöt edistävät oppimista, ainakin kun tehtävät tekee etukäteen kotona.

Uusi luokka tuntuu hyvältä, luokalla on monia tuttuja enkä todellakaan ole ainoa uppehållilta tullut :D! En tietenkään vielä tunne juuri ketään luokalta, mutta uskon että laatu korvaa määrän. Lisäksi kun reilun kuukauden päästä siirrymme sairaaloihin, niin omaan pikkuluokkaansa tulee tutustuttua paremmin.

Eihän arki edelleenkään ole liiallista ruusuilla tanssimista, mutta miksi sen pitäisikään olla sitä jatkuvasti? Niin kauan kuin haasteet eivät kasva vuoren kokoisiksi ne vain maustavat elämää. Viime vuosi opetti armollisuutta, ja ehkäpä juuri sen vuoksi opinnot tuntuvat sujuvan nyt. Jos jonain päivänä ei saa luettua niin tiedän että maailma ei siihen kaadu. Varsinkaan jos käytän päivän hyödyksi ja annan aikaa itselleni. Levänneet aivot oppivat aina parhaiten.

Huomenna on mikrobiologian dugga ja keskiviikkona olisi suullinen dugga farmakologiasta. Saa nähdä miten niissä käy, mutta onneksi niistä ei ole pakko päästä läpi (läpipääsy antaa vain lisäpisteitä tenttiin). Saan siis mennä testaamaan omaa osaamistasoani ilman paineita. Muutenkin tiedossa on kiva viikko täynnä kaikenlaista.

Tsemppiä viikkoon <3

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka päädyinkään tänne?

Otsikko herättää varmasti monessa ihmetystä. Onko kirjoittaja eksynyt? Vaiko filosofi? Vai vaan pyörällään päästään tämän kaiken biokemian lukemisen jälkeen. Oikea vastaus on että ei mitään yllä olevista vaihtoehdoista. Tämä kirjoitus on vastaus lukijoiden toiveeseen ja nimensä mukaisesti tulee kertomaan kuinka päädyinkään opiskelemaan Tukholmaan. Olen pienestä lapsesta asti halunnut työskennellä hoitoalalla. Milloin kirjoittelin ystävänkirjan sivuille haaveammatikseni lääkärin, milloin sairaanhoitajan. Lukiossa luin (ja kirjoitin) biologian, kemian ja fysiikan pitkänä. Abivuoden kevät oli ahkeran lukemisen aikaa, kävin valmennuskurssilla lääketieteen pääsykoetta varten (hain Helsinkiin) ja yritin tehdä parhaani. Sain ihan hyvät pisteet, mutta ne eivät riittäneet sisäänpääsyyn. Olin käynyt myös pääsykokeissa sairaanhoitajaksi opiskelua varten ja pääsinkin sinne opiskelemaan. Vuosi meni nopeasti niiden opintojen parissa ja tunsin olevani oikealla alalla, mutta ajattelin kuitenkin
Lue lisää

Jokakeväinen loppurutistus

Kuten päivitysvälistä olettaa saattaa, niin on Tukholmassa pitänyt kiirettä. Kahdeksasta viiteen- päivät Danderydissä veivät voimia ja toukokuun alussa väsymyskerroin oli huipussaan. Onneksi lisääntynyt valon määrä antoi energiaa ja aamuisin oli helpompi herätä aikaisin. Ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana olen suorittanut kurssin kokonaan sillä terminillä millä se on pidetty. Den sjuka människan 2 on nyt takana ja 25,5 opintopistettä enemmän rekisterissä. Toukokuun puolivälissä ollut diagnostiikan tentti meni kerralla läpi, vaikka olinkin asiasta hyvin stressaantunut. Kyseinen tentti on ns. "spärritentti", eli se pitää olla suoritettuna hyväksytysti ennen klinikan alkua. Ja tunnetusti minulla on tapana jännittää näissä tenteissä... Siksi iso kivi vierähtikin sydämeltä kun tulokset julkaistiin. Lomalle sitä kuitenkaan ei vielä päästä, ensi viikolla edessä on preklintentti (kahden ensimmäisen opiskeluvuoden asiat koottuna) ja patologian tentti. Näistä olen lukenut v
Lue lisää

Maalissa ollaan :)

Kuva
 Tämä blogi on ollut kovin hiljainen viime vuosina, suurimpana syynä se että olen ollut aktiivisempi toisen blogin kanssa ja opiskelu sekä elämä ylipäätään on vienyt ajan kirjoittamiselta. Ja kun tulee riittävä tauko niin kynnys jatkaa on entistä korkeampi. Tänään kuitenkin kirjoitan sillä olen valmistunut perjantaina lääkäriksi ja näin ollen saavuttanut sen akateemisen tavoitteen mikä minulla oli tänne muuttaessa. Voisin analysoida matkaa ja kuinka siinä on ollut eri käänteitä mutta sairastumiseni 2015/2016 jälkeen tie on välillä ollut niin pomppuisaa että yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Sen sijaan ajattelin listata asioita mitkä minut maaliin lopulta toivat. - Ystävät ja heidän uskomattoman ihana tuki. Sairastuttuani pelkäsin että menetän tulevan ammattini lisäksi kaikki ystäväni. Eräs kovin viisas Märsta sanoi minulle että oli minulla mikä sairaus vaan, vaikka psykiatrinen, niin se ei muuta sitä miten ystäväni suhtautuvat minuun. Eikä se kyllä muuttanutkaan sitä :) - Kurssikaveri
Lue lisää