Huh, mikä viikko!

Viime päivityksestä on kulunut viikko, ja ai että miten paljon siinä viikossa onkaan ehtinyt tapahtua!

Kävin Suomessa tapaamassa perhettäni ja kavereitani viime viikolla. Oli jännä tulla Suomeen, joukkoliikenne tuntui paljon nopeammalta ja ihmisiä ei ollut niin paljoa junissa yms. Samalla oli ihanaa käydä vanhassa lukiossani ja pitää info KI:ssä opiskelemisesta. Paikalla oli ihanan paljon kiinnostuneita, toivottavasti monen heistä näkee myös täällä Tukholmassa (tai myöhemmin työelämässä).

Kotiinpaluu tuntui kuitenkin todella haikealta ja koti-ikävä iski ensimmäistä kertaa kunnolla, kotona kun ei ehtinyt olla kuin lyhyen aikaa ja sitten oli paluu Tukholman kotiin edessä. Onneksi kuitenkin puhelimet, Skypet yms on keksitty ja seuraava reissu Suomeen on jo varattu!

Suomenreissulla tuli myös käytyä katsomassa iki-ihanan Olavi Uusivirran keikka Tavastialla. Tunnelma oli katossa, Olavi esitti kaikki suosikkikappaleeni ja samalla tuli vietettyä laatuaikaa bestikseni kanssa :)!

Tukholmassa arki iski kuitenkin eteen reippaasti, maanantaina oli dugga (josta ilokseni myös pääsin läpi!). Tiistaina alkoi Cellslöjdin (solunäyttely) valmistelu. Tämän kevään teemana oli lihakset. Mukava aihe, mutta ryhmällämme ei ollut mitään ideaa siitä mitä tekisimme. Kukaan ei ollut ehtinyt miettiä, sillä kaikki aika oli mennyt tenttiin lukemiseen (ja minulla Suomessa oleiluun). 

Päädyimme tekemään pisteen Hjärtat och Träning, jossa oli tietovisaa sydämeen liittyen, pulssin mittausta jne. Ajallinen panostus oli pientä verrattuna toisiin ryhmiin, sillä toteutimme kaiken tiistaina, ja näyttelypäivänä (eli keskiviikkona) vain teimme hienosäätöä. 

Cellslöjdissä oli hienoja pisteitä, twisteriä, kasvolihaksia, kädenvääntöä... Oikeastaan ihan kaikkkea mitä lihaksiin liittyen voi ikinä keksiäkään! Vierailijoita oli myös paljon (vanhemmat opiskelijat motivoituivat ilmaisesta kahvista ja kanelipullasta, sekä tietysti hienoista pisteistä). 

Näyttelyssä oli myös kilpailu parhaimmasta pisteestä. Siinä vaiheessa kun opettaja ilmoittaa meidän ryhmämme tulleen kolmanneksi, niin kaikkien meidän ilmeet olivat varmasti ikuistamisen arvoiset. Kukaan meistä ei olisi ikinä uskonut meidän sijoittuvan kilpailussa sillä työmäärällä... Sijoittuminen kuitenkin nosti ryhmähenkeä mukavasti :)

                                          Pisteemme ja miljoona paljettia liimattuna paperille

                                          Tulevat lääkärit saivat viettää kaksi päivää vain askarrellen

                                                                     Palkintokirja



Nyt kun Cellslöjd on ohi niin on paluu opiskeluun edessä. Sain eräältä tutultani 1800-luvulta peräisin olevan ruotsinkielisen oppikirjan lahjaksi, sitä lukiessa illat kulunee nopeasti.

Iltaisin ja iltapäivisin tulee olemaan paljon tekemistä kun spexi lähestyy ja lavasteet pitäisi saada valmiiksi. Ai mikä spexi, alla linkki Youtubessa olevaan traileriin 

https://www.youtube.com/watch?v=OOuTf9cr57E