Ryhmäytymistä ruotsalaisittain

Katsellessani kalenteria aamulla, tajusin viikon livahtaneen silmien ohi hetkessä. Onhan tällä viikolla toki ollut paljon ohjelmaa, että ehkä selitystä ei tarvitsekaan hakea mitenkään kaukaata :)

Ruotsissa voidaan oikeasti puhua ryhmäyttämisestä ja yhteishengestä. Alkuviikko sujui Introduktionsintenatissa (eli tuttavallisemmin Kollossa), leirikeskuksessa Norrtäljessa. Ohjelmaan kuului kivoja (oikeasti kivoja) ryhmäytymisleikkejä, arvausvisoja sekä tietysti sitsit efterfesteineen!

Vaikka kollo kestikin vain kolme päivää, siltikin ehti muodostua ryhmään kuulumisen tunne. Ehkä se johtuu ruotsalaisten suuresta sosiaalisuudesta, huippumukavista faddereista ("tuutorit") tai ryhmätehtävistä. Oma veikkaukseni on että syynä on kaikki kolme.

Kollon aikana tuli myös käytyä elämäni ensimmäisissä sitseissä. Jokainen ryhmä esitti oman minispexinsä (teatteriesitys). Saimme nauttia kolmen ruokalajin illallisen (ja siis ruoka oli uskomattoman hyvää koko kollossa, matfadderit tekivät kaiken hillosta alkaen itse) ja tunnelmoida. Tärkeintä itselleni sitseissä oli että uskaltauduin pitämään puheen ruotsiksi elämäni ensimmäistä kertaa :)! Puhe oli hyvin lyhyt (yllätysyllätys), mutta ruotsalaiset tuntuivat tykkäävän siitä kovin.

Kollon jälkeen tosin oli hyvin väsynyt olo, kun hirveästi ei ehtinyt nukkua yhteisohjelman jälkeen. Mutta Olavi Uusivirtaa siteeratekseni: " Ei nuorena tarvitse nukkua, eihän?"


Kommentit

  1. Unknown25. tammikuuta 2014 klo 14.22

    Ehkä tämän diskuteeraamisen ja ryhmäytymisen takia svedut pärjää kaupallisesti paremmin maailmalla. Suomalainen ei puhu eikä pussaa, paitsi kännissä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka päädyinkään tänne?

Otsikko herättää varmasti monessa ihmetystä. Onko kirjoittaja eksynyt? Vaiko filosofi? Vai vaan pyörällään päästään tämän kaiken biokemian lukemisen jälkeen. Oikea vastaus on että ei mitään yllä olevista vaihtoehdoista. Tämä kirjoitus on vastaus lukijoiden toiveeseen ja nimensä mukaisesti tulee kertomaan kuinka päädyinkään opiskelemaan Tukholmaan. Olen pienestä lapsesta asti halunnut työskennellä hoitoalalla. Milloin kirjoittelin ystävänkirjan sivuille haaveammatikseni lääkärin, milloin sairaanhoitajan. Lukiossa luin (ja kirjoitin) biologian, kemian ja fysiikan pitkänä. Abivuoden kevät oli ahkeran lukemisen aikaa, kävin valmennuskurssilla lääketieteen pääsykoetta varten (hain Helsinkiin) ja yritin tehdä parhaani. Sain ihan hyvät pisteet, mutta ne eivät riittäneet sisäänpääsyyn. Olin käynyt myös pääsykokeissa sairaanhoitajaksi opiskelua varten ja pääsinkin sinne opiskelemaan. Vuosi meni nopeasti niiden opintojen parissa ja tunsin olevani oikealla alalla, mutta ajattelin kuitenkin
Lue lisää

Jokakeväinen loppurutistus

Kuten päivitysvälistä olettaa saattaa, niin on Tukholmassa pitänyt kiirettä. Kahdeksasta viiteen- päivät Danderydissä veivät voimia ja toukokuun alussa väsymyskerroin oli huipussaan. Onneksi lisääntynyt valon määrä antoi energiaa ja aamuisin oli helpompi herätä aikaisin. Ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana olen suorittanut kurssin kokonaan sillä terminillä millä se on pidetty. Den sjuka människan 2 on nyt takana ja 25,5 opintopistettä enemmän rekisterissä. Toukokuun puolivälissä ollut diagnostiikan tentti meni kerralla läpi, vaikka olinkin asiasta hyvin stressaantunut. Kyseinen tentti on ns. "spärritentti", eli se pitää olla suoritettuna hyväksytysti ennen klinikan alkua. Ja tunnetusti minulla on tapana jännittää näissä tenteissä... Siksi iso kivi vierähtikin sydämeltä kun tulokset julkaistiin. Lomalle sitä kuitenkaan ei vielä päästä, ensi viikolla edessä on preklintentti (kahden ensimmäisen opiskeluvuoden asiat koottuna) ja patologian tentti. Näistä olen lukenut v
Lue lisää

Maalissa ollaan :)

Kuva
 Tämä blogi on ollut kovin hiljainen viime vuosina, suurimpana syynä se että olen ollut aktiivisempi toisen blogin kanssa ja opiskelu sekä elämä ylipäätään on vienyt ajan kirjoittamiselta. Ja kun tulee riittävä tauko niin kynnys jatkaa on entistä korkeampi. Tänään kuitenkin kirjoitan sillä olen valmistunut perjantaina lääkäriksi ja näin ollen saavuttanut sen akateemisen tavoitteen mikä minulla oli tänne muuttaessa. Voisin analysoida matkaa ja kuinka siinä on ollut eri käänteitä mutta sairastumiseni 2015/2016 jälkeen tie on välillä ollut niin pomppuisaa että yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Sen sijaan ajattelin listata asioita mitkä minut maaliin lopulta toivat. - Ystävät ja heidän uskomattoman ihana tuki. Sairastuttuani pelkäsin että menetän tulevan ammattini lisäksi kaikki ystäväni. Eräs kovin viisas Märsta sanoi minulle että oli minulla mikä sairaus vaan, vaikka psykiatrinen, niin se ei muuta sitä miten ystäväni suhtautuvat minuun. Eikä se kyllä muuttanutkaan sitä :) - Kurssikaveri
Lue lisää