Aika herätä uppehållunilta

Vuosi alkaa taittua kohti loppuaan ja on aika palata tämän blogin pariin. Ennen sitä ajattelin kuitenkin tehdä pienen listauksen siitä mitä tämän syksyn aikana on tapahtunut ja mitä toivon ensi tammikuulta. Urheilusuorituksethan tulee aloittaa kevyellä verryttelyllä... 

Syksy on ollut yksi minun rankimmista syksyistäni ikinä. Varmaan rankin. Kuitenkin tässä ollaan ja porskutetaan eteenpäin. Vaikeudet ovat tarjonneet minulle tilaisuuden kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Olen oppinut ratkomaan ongelmia ja löytänyt omien voimavarojeni rajat. Ehkä vähän turhan paljon kierrellen sen vaikeamman kautta, mutta reittihän ei ole tärkeä vaan maali. 

Olen saanut suoritettua DFM3:n kokonaan. Jäljellä on enää DFM2:n lopputentti ja patologian tentti. Tätä kirjoittaessa patologian välitentin tulos ei ole vielä tullut. Se tuntui ihan asialliselta, joten toivoa on että se olisi läpi. 

Syksy on mennyt töissä ja opiskellessa. Olin lisäksi 2kk sairaslomalla, jonka käytin aikalailla toipumiseen vaikeuksistani. Ja oli muuten tarpeen. Opin sen että on ihan jees vain istua sohvannurkassa ja katsoa Bonesia. Tuona aikana aivoni saivat levätä ja marraskuussa sain pitkästä aikaa kokea sen miltä tuntuu kun aivot ovat terävät ja pystyy oppimaan. Olin jo unohtanut sen ihanan tunteen kun oikeasti oppii asioita. 

Opin tekemään lukusuunnitelmia. Opin myös sen että maailma ei kaadu siihen että aikataulut mättävät ja asioita jää rästiin. Joskus elämä vaan tuo eteen asioita jotka täytyy hoitaa alta pois ensin. Triagea siis on päästy harjoittamaan... 

Joululoma menee kokonaan lukiessa DFM2:een. Tavoitteena on päästä se läpi nyt. Olen valmis jatkamaan opintojani, ja oikeasti kykenevä siihen. Jos elämä kuitenkin päättää toisin, niin sitten tehdään jotain muuta. Keväälle olen ottanut 30hp psykologiaa ja 15hp farmakologiaa ihan varmuuden vuoksi vaan. Lääkäri minusta tulee, vaikka se veisi kymmenen vuotta. Olen nuori ja minulla on kaikki mahdollisuudet lukea omassa tahdissani. 

Monia läheisiäni ihmetyttää tämä että miksi hakkaan päätäni seinään. Eikö se nyt ole aika selvää että kun tenteistä ei pääse läpi niin olisi hyvä laskea rimaa ja lähteä lukemaan sairaanhoitajaksi. Jopa minun hoitokontaktini ovat sanoneet näin.

Heille kaikille haluan sanoa että sairaanhoitaja ei ole mikään varavaihtoehto. He tekevät arvokasta työtä eikä heidän koulutuksensa ole yhtään sen helpompi kuin lääkäreidenkään. Se on lyhyempi, mutta se ei tee siitä helpompaa. Lääkärit hoitavat teoriaosuuden hoidosta ja hoitajat toteuttavat käytännön. Kaksi eri ammattiryhmää, jotka ovat molemmat yhtä arvokkaita ja tarvitsevat toisiaan. Ja montaa muutakin ammattiryhmää. 

Yleinen asenneilmapiiri sairaanhoitajia ja heidän koulutustaan kohtaan on vinoutunut. Sairaanhoitajaopiskelijoita kohdellaan usein huonommin kuin lääkäriopiskelijoita. Sairaaloissa on kandihuoneet mutta sairaanhoitajaopiskelijoille ei ole varattu tiloja. Suomessa lääkäriopiskelijoita hemmotellaan useiden eri tahojen toimesta, mutta hoitajaopiskelijat eivät saa vastaavaa. Ruotsissa asiaa ollaan alettu paikkailemaan korostamalla moniammatillisen yhteistyön merkitystä jo koulutusvaiheessa, mutta täälläkin ollaan vielä lapsenkengissä asian suhteen. 

Voisin asiasta kirjoittaa piiiiiitkän tekstin, ja sen varmasti tulen tekemäänkin tulevaisuudessa. 

Mutta nyt, nyt on aika avata tenttikirja (tiivistelmäkansio) ja lukea immuunipuolustuksesta. Rauhaisaa joulunodotusta. 

Kram <3


Kommentit

  1. Tsemppiä! En tiedä mitä käyt läpi, mutta kuulostaa rankalta. Ei tässä mihinkään oo kiire.

    Suomessa on kyl nykyisellään painotettu paljon enemmän myös tota moniammatillisuutta. Meil on aika usein opetuksia joissa keskustellaan esim fysioterapeutin/toimintaterapeutin/psykologin/sosiaalityöntekijän/whatnot roolista jonkun potilaan hoitopolussa... Ja psyka ja logopedia siirtyy muuten lääkikseen Helsingissä. Et näin.

    Sen vain haluaisin lisätä, että aavistuksen harmittaa tollaisen "suomessa lääkäriopiskelijoita hemmotellaan" viljely kun se ei ole totta. Ehkä joskus on näin ollut, en tiedä, mutta ei ole enää. Mihin edes viittaat? Mitä oikein luulet lääkisopiskelijoiden saavan? Siis joo, kanditilat löytyy opiskelua varten. Meil saattaa olla kyseisissä tiloissa esim ryhmäopetusta. Ei se mun mielestä oo hemmottelua.. t. Kolmas vuosi lääkistä suomessa menossa, en oo vielä nähnyt hemmottelua. Lupaan kyllä ilmoittaa jos näen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset :D! Joo, tämä vuosi on todellakin opettanut että kiire on vain keksittyä.

      Oi, mahtava juttu! Vielä kun siihen saadaan se että opiskelijat tekevät moniammatillisesti yhteistyötä jo koulutusvaiheessa niin ollaan maalissa. Mutta ihana kuulla että asiat ovat menneet paljon eteenpäin, omana opiskeluaikana Suomessa (sh) meillä ei ollut mitään kontaktia muihin ammattiryhmiin. Mikä harmitti paljon koska työelämässä sitä taitoa tarvitaan ja todenteolla!

      Oj, pahoittelut! Asiat ovat tässäkin tapauksessa sitten menneet oikeaan suuntaan. Aiemmin olen kuullut kuinka lääkiksessä opiskelevat saavat stetarit, ipadit, koulutusmatkoja yms. Voi olla että noista jutuista suurin osa on vaan valheellisia juoruja (tosin lääkisopiskelijoiden suusta) joihin minä tyhmänä olen mennyt uskomaan -.- ! Ei olisi ensimmäinen, eikä valitettavasti viimeinenkään, kerta...

      Isot kiitokset oikaisusta, on ihana tietää että asiat ovatkin paljon paremmin kuin mitä luulin :).

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka päädyinkään tänne?

Jokakeväinen loppurutistus

Maalissa ollaan :)