Ai mikä joulu?

Öhh... Siis jouluun on kaksi päivää? Oikeasti? Jotenkin kyseinen tieto joulun saapumisesta on jättänyt väliin Tukholman. Sää on +10 astetta ja ulkona näyttää että syksy on tullut kaupunkiin juuri. Jostain kumman syystä on ollut hieman vaikeaa hahmottaa ajan kuluminen, varsinkin kun spexi ja KI ovat täyttäneet kalenterin tehokkaasti.

Joululahjojakin pitäisi kaiketi ostella. Paha vaan että lähden tänään Suomeen ja ennen sitä pitäisi vielä läpäistä yksi preparatförhör. Ja hoitaa muutama spexin asia. Joulukortitkaan eivät taida ehtiä ajoissa jos nyt postitan ne?

Haluaisin oikeasti tietää mikä musta aukko imee kaiken ylimääräisen ajan! Olevinaan en ole tehnyt yhtään mitään, mutta huomaan lähteväni kotoa aikaisin aamulla ja raahautuvani ovelta suoraan sänkyyn myöhään illalla. Spexiviikkokin on ohi, niin en voi edes turvautua tuttuun ja turvalliseen selitykseeni. Töissä käyn vaan korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Koulussa ei ole paljoa pakollisuuksia (vielä...).

En ole kovinkaan järjestelmällinen tai suunnitelmallinen yksityiselämässäni. Töissä minulla ei ole mitään ongelmia strukturoida päivän kulkua tai hallita stressiä, mutta vapaa-aikani ei ole järjestelmällisyydestä kuullutkaan. Joululahjaksi voisin toivoa lusikallisen struktuuria privaattiminälleni.

Nyt kun olen taas valittanut ja avautunut riittävästi niin voidaan siirtyä mukavampiin asioihin. Pääsin läpi neurologian tentistä! Joku toinen vaan kohauttaisi olkapäitään, mutta minulle tämä on iso juttu. Kyseinen tentti on ensimmäinen jonka sain läpi tämän terminin aikana (ja toinen niistä kahdesta joihin olen osallistunut). Tämä suoritus takaa minulle 10,5 opintopistettä, eli kun pääsen vielä tammikuussa läpi DFM2:n ja istun kaikki PU:t ja PV:t niin ei tarvitse pelätä KELA:n koputtelevan oven takana. Tai että opiskelija-asunnosta tulisi häätö liian vähäisten opintopisteiden vuoksi.

Viime viikonloppuna juhlistimme pienellä porukalla kahden ihanaisen ihmisen maailmaan astumisen vuosipäiviä. Tiedoksi vaan että nugettikakun (kyllä, luit oikein) ohjetta on äärimmäisen vaikea löytää netistä... Suorastaaan mahdotonta. Joten täytyi keksiä oma. Vadelmakakkuunkaan ei löytynyt riittävän eheää reseptiä niin sitä sitten sovellettiin ja kunnolla. Toivottavasti sankarit pitivät kakuistaan, leipureilla ainakin oli kivaa niitä tehdessä.

Pian tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä että muutin länsinaapuriin. Eihän tämä aika ole ollut mitään liian helppoa, mutta opettavaista senkin edestä jos ei muuta. TSO:n sivuilla julkaistu teksti lääketieteen opinnoista Tukholmassa saattoi aiheuttaa pienoisen repeämisen lukiessa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen.

Jaajaa, lopettelen jaaritteluni tähän ja siirryn kohti tenttisalia. Hauskaa joulua ja iki-ihanaa vuotta 2016 teille kaikille :)!






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka päädyinkään tänne?

Jokakeväinen loppurutistus

Maalissa ollaan :)