Risteilyttääkö?
Huhheijaa... Kuten olette huomanneet, niin blogissa on ollut pienoinen tauko. Kaiken tenttipluggailun humussa aika ei vain riittänyt tänne kirjautumiseen. Nyt kun tentit on ohi ja aikaa on runsaasti niin pääsenkin taas kertoilemaan kuulumisiani.
Kerrottavaa riittääkin kunnolla. Toivottavasti otit mukaasi evästä, tai edes juotavaa. Tekstistä tulee oiva kilpailija Päätalon tuotannolle, nälkävuosikin kalpenee tämän päivityksen pituudessa. Eli siis, hae ruokaa. Tässä on oiva kohta käydä jääkaapilla.
Runsain eväin varustautunut? (Jos et, niin minä varoitin....)
Tammikuun alku oli hyvin tapahtumarikasta aikaa. Aamulla biokemiaa, iltapäivällä biokemiaa, illalla biokemiaa ja yöllä unta biokemiasta. Toki myös fysiologia ja ihana solubiologia saivat saman kohtelun. DFM1:een lukeminen käy kokopäivätyöstä, varsinkin kun sen aloittaa hieman turhan myöhään. Tenttiä edeltävänä iltana pystyin oikein tuntemaan kuinka aivoni raksuttivat...
Tenttipäivä olikin varsinainen kokemus... Samana päivänähän tein kolme tenttiä, jotka menivät juuri sopivasti päällekkäin. Ei liene suuri ihme että illalla väsytti HIUKAN :P...
Onneksi toipuminen tapahtui nopeasti... Samalla viikolla nimittäin oli useampikin sosiaalinen tilanne edessä, jossa oli loistettava ja annettava itsestä hyvä kuva. Tenttiångest ja -pukeutuminen ei oikein edesauta antamaan positiivisia mielikuvia itsestä.
Kollon kanssa kävimme syömässä erittäin hyvässä aasialaisessa (Wagamama, Centralenilla, kannattaa käydä!). Ilta oli oikein mukava ja onnistunut, vaikkakaan oma mieliala kyseisenä iltana ei ollutkaan missään korkeuksissa (sain tietää etten päässyt läpi tentistä).
Huostaanotto... Sana herättänee paljon erilaisia konnotaatioita. Koitukselle kyseinen sana kuitenkin tarkoittaa uusien opiskelijoiden kunniaksi järjestettyä mukavaa iltamaa. Pääsin hääräämään oikein kunnon muumimammana ja leipomaan elämäni ensimmäistä kertaa vegaanisesti (tuli muuten paras täytekakkupohja mitä olen koskaan tehnyt!).
Ilta sujui oikein rattoisasti ruoan, juoman ja seurustelun merkeissä. Pieneen korridorasuntooni mahui kepeästi semmoiset 25 ihmistä eikä edes tehnyt tiukkaa! Uudet ykköset vaikuttivat sopeutuvan hyvin joukkoon, mikä on todella mukavaa sillä vanhemmat opiskelijat (minä mukaan lukien) tykästyivät heihin heti! Karolinskaan tulevat suomalaiset ovat kyllä mahtavaa jengiä, samanhenkistä ja yhteistyöhaluista.
Saman viikonloppuna kun oli huostaanotto, oli minun tarkoitus matkustaa Norrtäljeen kolloon. Muutaman pienen asianhaaran vuoksi en kuitenkaan päässyt lähtemään sinne (mikä oli kyllä aikas syvältä....). Koitus onneksi pelasti viikonloppuni. Lauantai ja sunnuntai sujuivat leppoisasti musisoiden ja tutustuen uusiin ihmisiin. Myöskin tenttikirjat uusintaa varten tuli avattua ja lukukaveri sekä persiellepotkija hankittua (kiitos überführerinna!). Joskos sen tentin saisi maaliskuussa läpi, edellytykset sitä varten ainakin on olemassa.
Männäviikolla tulikin sitten tehtyä jotain ennenkuulumatonta ja uutta. Toiset juoksee maratoneja, Koitus risteilee semmoisia. Ai mitä...? Suomen lääkiksillä oli superristeily perjantaista sunnuntaihin. Koitus oli siellä tietenkin paikalla. Tosin jotta pääsimme Helsinkiin, niin oli sinne mentävä laivalla. Ja Helsingistä paluu Tukholmaan tapahtui tietty samalla laivalla! Olenkin siis viettänyt viime 5 päivää seilaten STO-MHQ-HKI -väliä huippuhyvässä seurassa.
Risteilyn ensimmäinen ilta oli hieman hiljaisempi. Hytissä luettiin ahkerasti tenttikirjoja. Yläkansilla käydessä kuitenkin pääsimme tapaamaan Finska Maffianin suurimman idolin, Jarmo Mäkisen. Pienen keskustelun jälkeen tämä suostui peräti yhteiskuvaan!
Päivä Helsingissä tuli käytettyä tehokkaasti rekrytoiden uusia opiskelijoita. Kävin pitämässä abi-infon vanhassa lukiossani. Paikalla oli mukavasti porukkaa ja kysymyksiä tuli mukava määrä. Toivottavasti mahdollisimman moni innostuu hakemaan ja tulee ensi syksynä vastaan kampuksella.
Illalla olikin paluu laivaan edessä... Laiva täyttyi 900:sta lääkisristeilijästä ja muista matkustajista. Olimme pieni, mutta näkyvä vähemmistö laivalla. Lapsilla lieni hauskaa bongailla asuteemojen mukaan pukeutuneita risteilijöitä (Koitus oli pukeutunut merirosvoiksi). Ilta sujui nauttien hyvästä ruoasta buffetissa (yksityinen kattaus jossa laulu raikui), mahtavasta seurasta ja syvällisistä keskusteluista. Tulipa sitä bongattua iso läjä tuttujakin (Ressusta kun noin puolet hakee lääkikseen niin vanhoja lukiotuttuja tuli ihan kiva määrä vastaan).
Tukholman päässä pääsi käymään kotona suihkussa ja hoitelemaan Koituksen asioita (loin mm. virallisen fb-sivun!). Toisena (meidän kolmantena) iltana asukoodi oli haalarit. Märstan kovasta työstä huolimatta emme vielä ehtineet saada haalareita laivalle, joten pukeuduimme hieman persoonallisemmin (mm. fleecekissahaalari, yksisarvishaalari, PrU...).
Laivalla oli meitä varten järjestettyä yksityisohjelmaa. Pääsimme esittämään improvisoitua spexiä noin 700:lle ihmisille laivan yökerhossa. Mielestäni aika iso juttu, varsinkin kun kaikki olivat nauttineet ihan vain kansalaisluottamusta. Yleisö lieni mielissään omstarttien määrästä päätellen.
Illalla pääsi myös verkostoitumaan muiden risteilijöiden kanssa. Kävimme pitkän ja antoisan keskustelun monen kanssa, mutta erityisesti erään Thoraxin opiskelijan kanssa juttelu oli mukavaa (jos luet tätä, niin olen jo ehdottanut yhteistyötä spexien välillä!). Yöllä oli aika haikea mennä nukkumaan, sillä tiesi että tämä porukka jää laivasta Helsingissä eikä jatka meidän kanssa vielä yhtä iltaa.
Helsingin päässä pääsin tapaamaan osaa perheestäni lounaan merkeissä ja hamstraamaan suomalaisia ruokatuotteita ruokakaupasta (Muumilimu <3). Ilta 4/4 laivalla sujui nopeasti tehden ostoksia ja ilahduttaen laivan henkilökuntaa (ai eikse risteily loppunutkaan jo?). Tänään aamupalalla oli haikea fiilis, risteileminen olisi vielä voinut jatkua.
Tässä haluan kiittää kaikkia kanssaristeilijöitä, Koitusta, risteilyn järjestäjiä sekä Tallink Siljan upeaa henkilökuntaa. Teitte pidennetystä viikonlopusta upean, unohtumattoman ja uskomattoman!
Romaanini alkaa lähestyä loppuaan... Kirjoissa on aina jokin opetus. Loppusanoiksi haluan sanoa, että kun olette juhlimassa (niin maissa kuin merellä), niin pitäkää kavereistanne huolta, kuten koko Koitus tekee. Laivalla kaikki eivät näin tehneet ja jonkun matka keskeytyi kurjasta syystä ennen kuin se ehti alkaakaan.
Love, peace and rock'n roll!
Kerrottavaa riittääkin kunnolla. Toivottavasti otit mukaasi evästä, tai edes juotavaa. Tekstistä tulee oiva kilpailija Päätalon tuotannolle, nälkävuosikin kalpenee tämän päivityksen pituudessa. Eli siis, hae ruokaa. Tässä on oiva kohta käydä jääkaapilla.
Runsain eväin varustautunut? (Jos et, niin minä varoitin....)
Tammikuun alku oli hyvin tapahtumarikasta aikaa. Aamulla biokemiaa, iltapäivällä biokemiaa, illalla biokemiaa ja yöllä unta biokemiasta. Toki myös fysiologia ja ihana solubiologia saivat saman kohtelun. DFM1:een lukeminen käy kokopäivätyöstä, varsinkin kun sen aloittaa hieman turhan myöhään. Tenttiä edeltävänä iltana pystyin oikein tuntemaan kuinka aivoni raksuttivat...
Tenttipäivä olikin varsinainen kokemus... Samana päivänähän tein kolme tenttiä, jotka menivät juuri sopivasti päällekkäin. Ei liene suuri ihme että illalla väsytti HIUKAN :P...
Onneksi toipuminen tapahtui nopeasti... Samalla viikolla nimittäin oli useampikin sosiaalinen tilanne edessä, jossa oli loistettava ja annettava itsestä hyvä kuva. Tenttiångest ja -pukeutuminen ei oikein edesauta antamaan positiivisia mielikuvia itsestä.
Kollon kanssa kävimme syömässä erittäin hyvässä aasialaisessa (Wagamama, Centralenilla, kannattaa käydä!). Ilta oli oikein mukava ja onnistunut, vaikkakaan oma mieliala kyseisenä iltana ei ollutkaan missään korkeuksissa (sain tietää etten päässyt läpi tentistä).
Huostaanotto... Sana herättänee paljon erilaisia konnotaatioita. Koitukselle kyseinen sana kuitenkin tarkoittaa uusien opiskelijoiden kunniaksi järjestettyä mukavaa iltamaa. Pääsin hääräämään oikein kunnon muumimammana ja leipomaan elämäni ensimmäistä kertaa vegaanisesti (tuli muuten paras täytekakkupohja mitä olen koskaan tehnyt!).
Ilta sujui oikein rattoisasti ruoan, juoman ja seurustelun merkeissä. Pieneen korridorasuntooni mahui kepeästi semmoiset 25 ihmistä eikä edes tehnyt tiukkaa! Uudet ykköset vaikuttivat sopeutuvan hyvin joukkoon, mikä on todella mukavaa sillä vanhemmat opiskelijat (minä mukaan lukien) tykästyivät heihin heti! Karolinskaan tulevat suomalaiset ovat kyllä mahtavaa jengiä, samanhenkistä ja yhteistyöhaluista.
Saman viikonloppuna kun oli huostaanotto, oli minun tarkoitus matkustaa Norrtäljeen kolloon. Muutaman pienen asianhaaran vuoksi en kuitenkaan päässyt lähtemään sinne (mikä oli kyllä aikas syvältä....). Koitus onneksi pelasti viikonloppuni. Lauantai ja sunnuntai sujuivat leppoisasti musisoiden ja tutustuen uusiin ihmisiin. Myöskin tenttikirjat uusintaa varten tuli avattua ja lukukaveri sekä persiellepotkija hankittua (kiitos überführerinna!). Joskos sen tentin saisi maaliskuussa läpi, edellytykset sitä varten ainakin on olemassa.
Männäviikolla tulikin sitten tehtyä jotain ennenkuulumatonta ja uutta. Toiset juoksee maratoneja, Koitus risteilee semmoisia. Ai mitä...? Suomen lääkiksillä oli superristeily perjantaista sunnuntaihin. Koitus oli siellä tietenkin paikalla. Tosin jotta pääsimme Helsinkiin, niin oli sinne mentävä laivalla. Ja Helsingistä paluu Tukholmaan tapahtui tietty samalla laivalla! Olenkin siis viettänyt viime 5 päivää seilaten STO-MHQ-HKI -väliä huippuhyvässä seurassa.
Risteilyn ensimmäinen ilta oli hieman hiljaisempi. Hytissä luettiin ahkerasti tenttikirjoja. Yläkansilla käydessä kuitenkin pääsimme tapaamaan Finska Maffianin suurimman idolin, Jarmo Mäkisen. Pienen keskustelun jälkeen tämä suostui peräti yhteiskuvaan!
Päivä Helsingissä tuli käytettyä tehokkaasti rekrytoiden uusia opiskelijoita. Kävin pitämässä abi-infon vanhassa lukiossani. Paikalla oli mukavasti porukkaa ja kysymyksiä tuli mukava määrä. Toivottavasti mahdollisimman moni innostuu hakemaan ja tulee ensi syksynä vastaan kampuksella.
Illalla olikin paluu laivaan edessä... Laiva täyttyi 900:sta lääkisristeilijästä ja muista matkustajista. Olimme pieni, mutta näkyvä vähemmistö laivalla. Lapsilla lieni hauskaa bongailla asuteemojen mukaan pukeutuneita risteilijöitä (Koitus oli pukeutunut merirosvoiksi). Ilta sujui nauttien hyvästä ruoasta buffetissa (yksityinen kattaus jossa laulu raikui), mahtavasta seurasta ja syvällisistä keskusteluista. Tulipa sitä bongattua iso läjä tuttujakin (Ressusta kun noin puolet hakee lääkikseen niin vanhoja lukiotuttuja tuli ihan kiva määrä vastaan).
Tukholman päässä pääsi käymään kotona suihkussa ja hoitelemaan Koituksen asioita (loin mm. virallisen fb-sivun!). Toisena (meidän kolmantena) iltana asukoodi oli haalarit. Märstan kovasta työstä huolimatta emme vielä ehtineet saada haalareita laivalle, joten pukeuduimme hieman persoonallisemmin (mm. fleecekissahaalari, yksisarvishaalari, PrU...).
Laivalla oli meitä varten järjestettyä yksityisohjelmaa. Pääsimme esittämään improvisoitua spexiä noin 700:lle ihmisille laivan yökerhossa. Mielestäni aika iso juttu, varsinkin kun kaikki olivat nauttineet ihan vain kansalaisluottamusta. Yleisö lieni mielissään omstarttien määrästä päätellen.
Illalla pääsi myös verkostoitumaan muiden risteilijöiden kanssa. Kävimme pitkän ja antoisan keskustelun monen kanssa, mutta erityisesti erään Thoraxin opiskelijan kanssa juttelu oli mukavaa (jos luet tätä, niin olen jo ehdottanut yhteistyötä spexien välillä!). Yöllä oli aika haikea mennä nukkumaan, sillä tiesi että tämä porukka jää laivasta Helsingissä eikä jatka meidän kanssa vielä yhtä iltaa.
Helsingin päässä pääsin tapaamaan osaa perheestäni lounaan merkeissä ja hamstraamaan suomalaisia ruokatuotteita ruokakaupasta (Muumilimu <3). Ilta 4/4 laivalla sujui nopeasti tehden ostoksia ja ilahduttaen laivan henkilökuntaa (ai eikse risteily loppunutkaan jo?). Tänään aamupalalla oli haikea fiilis, risteileminen olisi vielä voinut jatkua.
Tässä haluan kiittää kaikkia kanssaristeilijöitä, Koitusta, risteilyn järjestäjiä sekä Tallink Siljan upeaa henkilökuntaa. Teitte pidennetystä viikonlopusta upean, unohtumattoman ja uskomattoman!
Romaanini alkaa lähestyä loppuaan... Kirjoissa on aina jokin opetus. Loppusanoiksi haluan sanoa, että kun olette juhlimassa (niin maissa kuin merellä), niin pitäkää kavereistanne huolta, kuten koko Koitus tekee. Laivalla kaikki eivät näin tehneet ja jonkun matka keskeytyi kurjasta syystä ennen kuin se ehti alkaakaan.
Love, peace and rock'n roll!
Ankara matka kanssamatkaajille matkatessa 900 bilettävän opiskelijan kanssa. Onneksi bileistäkin kuoriutuu arki aikanaan.
VastaaPoistaHeh, no en usko että risteilyllä kukaan häiriintyi. Opiskelijat käyttäytyivät asiallisesti ja julkiset tilat yms olivat äärimmäisen siistejä. Hyvä näin
Poista